Stockholm Centre for Eastern European Studies SCEEUS:in raportin mukaan Venäjän riippuvuus Kiinasta ulkomaankaupassa jatkaa kasvuaan. Kuluneen vuoden yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana 36 prosenttia Venäjän tuonnista tuli Kiinasta, kun vuonna 2021 vastaavana aikana osuus oli 25 prosenttia.
Suurin nousu on nähty ajoneuvoissa, joita tuotiin Kiinasta Venäjälle 3,1 miljardilla dollarilla vuoden 2021 tammi-syyskuussa, mutta kuluvana vuonna jo 16,4 miljardilla dollarilla. Samaan aikaan Kiinan osuus Venäjän viennistä on 30 prosenttia, kun se vielä vuonna 2021 oli 14 prosenttia. Kiina ostaa jo 37 prosenttia Venäjän viemästä raakaöljystä, jota se saa alennushintaan.
Venäjän osuus Kiinan tuonnista on viisi prosenttia, joka asettuu samaan sarjaan Kiinan muiden kauppakumppanien kanssa. Ero on vain siinä, että kun muista maista tuodaan Kiinaan lähinnä korkean teknologian tuotteita, joille Kiinan on vaikea löytää korvaajia, Venäjältä tuodaan pääasiassa öljyä ja kaasua, joita Kiina voisi ostaa muualtakin, mutta joita se ostaa Venäjältä vain edullisen hinnan takia. Venäjä vie Kiinaan myös kultaa, platinaa, kuparia ja terästä. Venäjän tuonnissa Kiina edustaa kuitenkin monessa suhteessa viimeistä ikkunaa, jonka kautta se saa korvaamattomia tuotteita. Venäjän kaupan riippuvuus Kiinasta on jo kriittistä.
Venäjän koko ulkomaankauppa koostuu pullonkauloista: Kiinan 30 prosentin vientiosuus vuoden 2023 tammi-syyskuussa oli 95 miljardia dollaria. Samaan aikaan Venäjän viennin arvo meritse Turkin kautta Intiaan (tammi-elokuussa) oli 41,2, Turkkiin 34,7 ja Brasiliaan 6,8 miljardia dollaria muodostaen toiset 30 prosenttia.
Käännyttyään itään Venäjän talous on jäänyt kilpailukyvyttömyyden loukkuun. Aasian kehittyvät taloudet, erityisesti Kiina, valtaavat niitä markkinarakoja, jotka Venäjä olisi voinut teoreettisesti ottaa. Ne pienet teknologiatuotteiden ryhmät, joita Venäjä voisi viedä Aasiaan, kuitenkin kaventuvat entisestään, koska Venäjän etulyöntiasema niissä on perustunut lännen teknologialle ja laitteille.
Venäjän rooli raaka-aineidenkin lähteenä on muuttunut kriittisesti: menetettyään länsimarkkinansa Venäjästä on tullut ostajista, varsinkin Kiinasta, riippuvainen toimittaja, joka on pakotettu ostajan määräyksiin. Toisin kuin lännellä, Kiinalla onkin lähes rajoittamaton taloudellinen – ja siksi myös poliittinen – valta-asema Venäjän suhteen. Tulevaisuudessa Venäjästä voidaankin puhua Kiinan raaka- aineprovinssina.