Pietarilainen liikemies Jevgeni Prigožin on noussut viime vuosina uutisotsikoihin miehenä, jonka väitetään olevan monien Kremlin arkaluontoisimpien operaatioiden takana. ”Putinin kokkina” tunnettu mies on yhdistetty esimerkiksi Ukrainassa ja Syyriassa toimineeseen yksityiseen Wagner-sotilasyhtiöön, niin sanottuun Pietarin trollitehtaaseen ja Venäjän poliittis-taloudellisiin hankkeisiin Afrikassa.
– Aivan viime aikoihin asti sanat Prigožin ja julkisuus olivat toistensa vastakohtia, hänen toimistaan Afrikassa kirjoittanut toimittaja Andrei Pertsev kertoo Moskovan Carnegie-keskuksen julkaisemassa artikkelissaan.
Prigožin oli Pertsevin lähteiden mukaan ensin raivostunut osakseen saamastaan näkyvyydestä, mutta alkanut sittemmin nauttia uudesta roolistaan julkisuuden valokeilassa.
– Läntinen media on viehättynyt Prigožinista, jonka se näkee mystisenä ja lähes kaikkivoipana hahmona, Pertsev sanoo.
– Myytit salaperäisestä kulinarismin asiantuntijasta ovat sopineet hyvin yleisiin mielikuviin siitä, miten Venäjän viranomaiset toimivat: lietsovat hämminkiä muissa maissa, muokkaavat kansalaismielipidettä internet-trollien avulla ja lähettävät salaa joukkoja, palkkasotilaita ja poliittisia neuvonantajia maailman joka kolkkaan, hän arvioi.
Prigožinista onkin Pertsevin mielestä tullut eräänlainen hybridisotaa käyvän hybridivaltion ja Venäjän hallinnon läpinäkymättömyyden symboli. On kuin jokainen jostakin löytyvä Venäjän jalanjälki olisi Prigožinin ja siten todistaisi Kremlin osallisuudesta.
Suuren liioittelun makua
Prigožinin maine on lyhyessä ajassa kasvanut myyttisiin mittoihin, mutta hänen tosiasiallinen roolinsa Pertsev arvioi huomattavasti oletettua vaatimattomammaksi.
– Jotkut jopa väittävät hänen harjoittavan pääasiallista liiketoimintaansa – valtion ruokahankintoja – osoituksena kiitollisuudesta, jota hän tuntee Kremlin salliessa hänen tehdä rahaa muilla hämäräperäisemmillä sopimuksilla, Pertsev sanoo.
– Totuus on kuitenkin päinvastainen: ”Kremlin kokki” käärii mittavia ansioita ruokahankintabisneksellä, mutta tähän etuoikeuteen kuului yksityisen sotilasyhtiön perustamisen velvoite.
Vastoin laajalle levinnyttä mielikuvaa Prigožinin ei voida Pertsevin mielestä myöskään sanoa olevan erityisen lähellä presidentti Vladimir Putinia.
– Hän ei palvellut presidentin rinnalla Saksassa, ei työskennellyt hänen kanssaan Pietarin pormestarinvirastossa, ei harrastanut judoa hänen kanssaan eikä ollut osakkaana Ozero-datšaosuuskunnassa. Miehet tapasivat toisensa ensi kertaa vasta 2000-luvun alussa, Pertsev toteaa.
Vallitsevan käsityksen mukaan Putin on ensisijaisesti suosinut pientä, jo nuoruusvuosinaan tai viimeistään 1990-luvulla muodostunutta lähipiiriä, ja myös osoittanut huomiota herättävää pitkämielisyyttä sen jäseniä kohtaan.
Uusi poliittinen rooli
Aivan viime aikoina liikemies Prigožin on Pertsevin mukaan ryhtynyt luomaan itselleen uudenlaista asemaa myös poliitikkona.
Prigožin on muun muassa toteuttanut taidokkaan mediaoperaation, jonka avulla hän on luonut itsestään venäläisessä julkisuudessa mielikuvaa oppositioaktivisti Aleksandr Navalnyin vakuuttavana vastaväittäjänä. Samaan aikaan hänen rahoittamansa poliittiset neuvonantajat avustavat Pietarin virkaatekevää kuvernööriä Aleksandr Beglovia tämän vaalikampanjassa. Sen Pertsev arvioi miellyttävän myös presidentti Putinia.
– Prigožin on jälleen tekemässä itsestään hyödyllisen pysyttäytyäkseen [Putinin] tutkassa, hän sanoo.
”Putinin kokin” strategiset operaatiot ovat Pertsevin mukaan nousseet uudelle tasolle ja tehneet hänestä julkisen poliittisen toimijan – pysyvästi, mikäli se hänestä itsestään riippuu.
– Hän on kaikkien Venäjän hallinnon pimeään puoleen liitettyjen myyttien ja stereotyyppien ruumiillistuma. Tämä maine on sananmukaisesti pakottanut hänet presidentin sisäpiiriin, ja hän tulee nyt tekemään kaikkensa varmistaakseen paikkansa siellä.
