Kremlin suosiota nauttiva ulkopoliittinen ajattelija, professori Sergei Karaganov esitti kesäkuussa ennalta ehkäisevää ydiniskua Eurooppaan – esimerkiksi puolalaiseen yli 500 000 asukkaan Poznanin kaupunkiin – Venäjän tavoitteiden turvaamiseksi Ukrainassa ja sen ulkopuolella.
Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaiseman venäläistutkija Maksim Startšakin artikkelin mukaan Karaganov myönsi, että ratkaisu olisi moraalisesti hirvittävä.
Ellei Venäjä kykene lakaisemaan kokonaisia kaupunkeja maan päältä, seurauksena kuitenkin olisi Karaganovin mukaan paitsi Venäjän, myös koko muun inhimillisen sivilisaation lopullinen tuho. Siksi päätös ydiniskuista on hänen mukaansa vaikeudestaan huolimatta välttämätön.
Monet venäläisasiantuntijat ovat tuominneet Karaganovin retoriikan. Lisäksi riippumattomana pidetyn Levada-keskuksen huhtikuussa toteuttamassa kyselyssä vain 29 prosenttia vastaajista sanoi katsovansa, että ydinaseiden käyttö Ukrainaa vastaan voisi olla oikeutettua, kun taas 56 prosenttia suhtautui siihen kielteisesti.
Startšakin mukaan maailma ei kuitenkaan voi huokaista helpotuksesta, sillä tilanne on huomattavasti monimutkaisempi ja masentavampi.
Kuin lauma sopuleita
Jos Kreml päättäisi muuttaa linjaansa, yleinen mielipide todennäköisesti mukautuisi siihen kuten monta kertaa aiemminkin, Startšak arvioi.
Kun vielä joulukuussa 2021 vain 37 prosenttia venäläisistä piti sotaa Ukrainan kanssa mahdollisena ja yli 50 prosenttia epätodennäköisenä tai mahdottomana, heti täysimittaisen sodan alettua helmikuussa 2022 peräti 81 prosenttia venäläisistä kertoi kannattavansa sitä.
– Vaikka venäläiset eivät siis ehkä halunneet tai odottaneet sotaa, he tukivat Kremlin päätöstä heti sodan alettua, Startšak sanoo.
– Miksikö? No pitkälti siksi, että venäläiset uskovat, että vastuu tapahtumista on täysin Venäjän vastustajilla. Neljä kuukautta ennen täysimittaista sotaa noin puolet venäläisistä uskoi, että Donbasin konfliktia lietsoivat Yhdysvallat ja Nato. Juuri ennen helmikuuta 2022 niin ajatteli 60 prosenttia, hän toteaa.
– Sodan aikana 62–69 prosenttia venäläisistä kertoo television olleen heidän tärkein tietolähteensä, ja siihen luotetaan kaikista lähteistä eniten. Televisio lähettää säännöllisesti asiantuntijoiden, juontajien ja kansanedustajien kehotuksia ydiniskuun. Venäjän televisio esittää ydiniskun samantyyppisenä välttämättömyytenä kuin Ukrainan valtauksen.
Edes ydinpommi ei herättäisi
Venäjän yhteiskunnassa ei Startšakin mukaan ole moraalisia tai poliittisia rajoja, joita ei saisi ylittää. Kansalaisten enemmistö on yksinkertaisesti passiivinen ja mukautuva, valmis alistumaan valtiojohdon tekemiin päätöksiin.
– Kuuliaisuutta ei sanele ainoastaan passiivisuus, vaan myös pelko työnantajan ja valtion kostotoimista. Kansalaiset ovat siitä hyvin tietoisia, ja protesteja harkitsevien osuus on pysynyt viime kuukausina vain 12 prosentissa. Osallistumisesta mielenosoituksiin voidaan nyt määrätä ankaria sakkoja ja vankeutta, hän sanoo.
– Venäläinen yhteiskunta ei osoittanut mieltään jatkuvassa joukkomielenosoituksessa, kun sota alkoi tai kun arkkuja alkoi saapua, kun kutsunnoista ilmoitettiin tai kun Venäjän raja-alueet alkoivat joutua pommitusten kohteeksi tai kun räjähtävät lennokit iskivät Moskovaan. On turvallista päätellä, että venäläiset eivät nouse vastarintaan, vaikka Vladimir Putin laukaisisi ydinpommin, hän toteaa.
