Verohallinto on perinyt työnantajayrityksiltä ennakonpidätyksiä kaavamaisen 40 prosentin mukaan huolimatta siitä, että työntekijöiden todelliset ennakonpidätysprosentit olisivat olleet huomattavasti pienempiä. Ennakonpidätys tarkoittaa arvioitua veroa, joka henkilön palkasta maksetaan palkanmaksun yhteydessä. Työnantaja perii ja tilittää ennakon verottajalle.
Asiaan kiinnitetään huomiota Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) maaliskuussa antamassa ratkaisussa.
Tapauksessa oli kyse liikkuvaa telinetyötä tekevien työntekijöiden matkakorvauksia koskevasta riidasta. Työnantajayrityksenä toiminut SMJ-Asennus ei ollut suorittanut niistä ennakonpidätystä, koska tulkitsi korvaukset verovapaiksi. Verottaja katsoi suorittamassaan verotarkastuksessa asian toisin. Sen mielestä korvaukset olivat verollisia ja niistä tulee maksaa ennakonpidätykset.
Verohallinto vaati maksamatta jääneitä ennakonpidätyksiä maksuun 40 prosentin kaavamaisen ennakonpidätysprosentin mukaan. Huolimatta siitä, että työntekijöiden oikeat veroprosentit olisivat olleet laskettavissa. Yhdenkään työntekijän todellinen veroprosentti ei ollut lähelläkään 40.
Yrittäjä valitti ratkaisusta ja vaati siihen oikaisua verotuksen oikaisulautakunnalta. Koska oikaisua ei tullut, yrittäjä vei asian Itä-Suomen hallinto-oikeuteen. Se ei suostunut muuttamaan verottajan ratkaisua, joten asia eteni KHO:n käsittelyyn. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja verottajan oikaisulautakunnan päätöksen yrittäjän hyväksi, ja palautti asian uudelleen Verohallinnon käsittelyyn.
Päätöksessään KHO huomauttaa, että verottaja ei ollut noudattanut ennakkoperintälain vastaavuusvaatimusta. Se tarkoittaa sitä, että myös jälkikäteen ennakkoveroa perittäessä tulee noudattaa periaatetta, jossa veroa peritään sen verran kuin tuloa saaneen verotukseen on tarpeen. Ennakonpidätys olisi siis pitänyt suorittaa todellisten tulojen eikä kaavamaisen 40 prosentin pidätyksen mukaan.
Ongelmana päätöksessä nähtiin myös se, että toimitettu ennakonpidätys vaikuttaa myös yrittäjälle aiemmin määrätyn veronkorotuksen määrään. Tällöin ennakonpidätyksen lisäksi myös veronkorotus oli toteutettu liian suurena. Taustalla on ne bis in idem-periaate, jonka mukaan samasta asiasta ei saa rangaista kahdesti. Tämän lisäksi ennakonpidätyksen tarkoituksena on turvata veron maksaminen, ei olla rangaistusluontoinen maksu.
Tapauksessa on huomionavoista sekin, että samankaltaisia tapauksia oli käsitelty eri oikeusasteissa aiemminkin. Päätöksistä huolimatta verottaja oli jatkanut käytännön täytäntöönpanoa.
Liikaa perityt ennakonpidätykset maksetaan takaisin
Yrityksen edustajan Janne Mannerin mukaan Verohallinto on ilmoittanut palauttavansa liikaa perityt ennakonpidätykset yritykselle takaisin. Verkkouutiset on nähnyt viestinvaihdon yrityksen ja Verohallinnon välillä sekä muita prosessiin liittyviä asiakirjoja.
– Verohallinto kuuli KHO:n ratkaisun johdosta yrittäjää, ja on ilmoittanut, että se on korjannut laskelmia. Palautuksia on luvassa yritykselle kesän aikana. Verohallinnon asiaa käsittelevän henkilön mukaan laskelmat jouduttiin tekemään ”käsityönä”, Manner kertoo.
Toisin sanoen KHO:n päätös on aiheuttanut Verohallinnossa lisätyötä. Manner pitää tilannetta verottajan itse aiheuttamana.
Mannerilla on ollut aiemminkin ongelmia Verohallinnon 40 prosentin kaavamaisen pidätyksen kanssa. Nyt käsillä oleva riita on jatkunut vuodesta 2018 saakka ja tullut juuri päätökseen KHO:n ratkaisun myötä.
Lukuisista yrityksistä huolimatta Verohallinnon edustajat eivät yrityksen edustajan mukaan koskaan verotarkastuksissa suostuneet kertomaan, mihin kaavamainen 40 prosentin ennakonpidätys perustuu.
– Verotarkastaja sanoi minulle suoraan, että hänen ei tarvitse kertoa syytä siihen, miksi ennakonpidätys toimitettiin 40 prosentin mukaan, Manner toteaa.
– Mielestäni asiassa ei noudatettu hyvän hallinnon periaatetta, vaan yritys jätettiin tyhjän päälle, hän jatkaa.
Mihin 40 prosentin kaavamainen pidätysprosentti perustuu?
Oikeusprosessin aikana yrityksen edustajalle ilmeni, että kaavamainen 40 prosentin pidätys perustuu verottajan sisäiseen ohjeistukseen eli niin sanottuun salaiseen ohjeistukseen. Verottaja ei ollut aluksi suostunut näyttämään ohjeistusta yrityksen edustajalle eikä hänen asiamiehelleen. Prosessin aikana yrityksen edustaja ja hänen asiamiehensä saivat nähtäväksi otteen ohjeistuksesta.
– Olen ymmärtänyt, että Suomi on oikeusvaltio. Miten hallinnollinen päätöksenteko voi perustua salaiseen ohjeeseen?, Manner ihmettelee.
Hänen mukaansa jälkiverotuspäätöstä tehtäessä asiaa ei tuotu esiin millään tavalla.
Verohallinnon käyttämälle kaavamaiselle 40 prosentin ennakonpidätykselle löytyy perusteet historiasta. Lainsäädännössä oli vuosina 1990-1995 pykälä, jonka mukaan ennakonpidätys voitiin suorittaa 40 prosentin mukaisesti, jos työnantaja oli laiminlyönyt ennakonpidätyksen osittain tai kokonaan.
Kyseistä pykälää muutettiin kuitenkin jo vuonna 1995. Silloin kyseistä kohtaa täsmennettiin siten, että ennakonpidätyksen saa tehdä enintään 40 prosentin suuruisena. Missään kohtaa ei kuitenkaan sanota, että ennakonpidätys pitäisi suorittaa aina kaavamaisesti 40 prosentin mukaan.
Muutoksesta huolimatta Verohallinto on jatkanut käytännön toimeenpanoa. Omassa KHO:lle toimittamassaan vastineessa Verohallinto oli myös katsonut, ettei sillä ollut velvollisuutta selvittää työntekijöiden oikeita veroprosentteja tilanteessa, joissa ennakonpidätys oli laiminlyöty. Siten Verohallinto piti 40 prosentin kaavamaista ennakonpidätystä asianmukaisena.
Verohallinto vastaa: Käytäntö ei ole meidän keksintömme
Verohallinnon johtavan asiantuntijan Sami Varosen mukaan käytäntöä on muutettu KHO:n päätöksen jälkeen. Jatkossa ennakonpidätykset laitetaan maksuun työntekijöiden todellisten verotusprosenttien mukaan kaavamaisen 40 prosentin sijasta.
– Näin on toimittu uusissa päätöksissä, jotka on tehty KHO:n päätöksen jälkeen. Se on huomattavasti työläämpää ja aikaa enemmän vievää, joten ennakonpidätyksiä on pystytty määräämään huomattavasti aiempaa vähemmän, Varonen kertoo Verkkouutisille.
Aiemmin käytössä ollut linjaus perustui Varosen mukaan suoraan lain sanamuotoihin ja lainsäädännön perusteluihin.
– Kyseessä ei ole meidän sisäinen ohjeemme, vaan yleinen käsitys siitä, mikä oli oikeustila KHO:n päätökseen asti. Olemme menetelleet sen mukaan kuten meitä on ohjeistettu.
Lain sanamuoto on vuosien varrella vaihdellut, ja nyt lain sanamuodon mukaan ennakonpidätys voidaan suorittaa enintään 40 prosentin suuruisena. Varosen mukaan lainsäätäjän tahtona on kuitenkin ollut, että ennakonpidätys peritään 40 prosentin suuruisena, ellei tulotyypille ole määrättynä pienempää veroprosenttia.
– Käytäntö perustui lainsäädännön perusteluihin. Se ei ollut meidän oma keksintömme.
Todellisen veroprosentin määrittäminen ei ongelmatonta
Varonen myös huomauttaa, että termi ”todellinen veroprosentti” on monessa tilanteessa ongelmallinen. Esimerkiksi verotarkastuksen yhteydessä voi olla monesti tulkinnanvaraista, mikä on henkilön todellinen veroprosentti.
– Onko sellaista olemassakaan ennen kuin verovelvollisen verotuksen muutoksenhaku ja oikaisuaika on päättynyt? Aina voi ilmaantua muutoksenhaku- ja oikaisuajan kuluessa lisää tuloja ja vähennyksiä, joita ei ole ilmoitettu, Varonen pohtii.
Varosen mukaan ennakonpidätyksen toimittaminen 40 prosentin mukaan on ollut myös huomattavasti tehokkaampaa kuin veroprosentin laskeminen jokaisen palkansaajan kohdalta erikseen. Esimerkkinä hän mainitsee tarkastuskokonaisuuden, jossa 200 henkilölle on maksettu palkkaa ilman ennakonpidätystä.
– Se on valtava määrä enemmän työtä selvittää, mikä on kunkin työntekijän yksilöllinen verotuksellinen tilanne. Harmaan talouden tapauksissa on myös iso riski, että meille ilmoitetut muutkaan tulot eivät saajien osalta ole välttämättä riittäviä.
Lopuksi Varonen myös huomauttaa, että suorituksen saajan veroihin nähden liikaa määrätyt ennakonpidätykset palautetaan aina takaisin.
– Tilanteissa, joissa ennakonpidätystä määrätään maksuun laiminlyönnin seurauksena, määräämme samalla verot tulonsaajalle itselleen. Kun tulonsaaja on maksanut veronsa, palautamme maksuun määrätyt ennakonpidätykset suorituksen maksajalle.
Jos henkilö on maksanut itse veronsa vaikka hänen ennakonpidätystään ei ole toimitettu, Varosen mukaan ei tietenkään ole tarkoitus, että asia jäisi suorituksen maksajan vastuulle.
– Järjestelmän tarkoituksena on se, että verorasitus jää tällaisessa tilanteessa lopulta suorituksen saajalle ja maksajalle määrätään ennakonpidätykset ikään kuin vakuusluontoisena maksuna.
Loppujen lopuksi Varosen mukaan sillä ei ole veron määrän kannalta suurta merkitystä, onko ennakonpidätys toimitettu 40 prosentin vai todellisten veroprosenttien mukaan.
– Suurimmassa osassa tapauksista kysymyksenasettelu on mielestäni irrelevantti.