Ukrainan asevoimat aloitti kesäkuussa 2023 kunnianhimoisen vastahyökkäyksen, jonka tavoitteena oli murtautua läpi venäläisjoukkojen asemista ja edetä etelässä Asovanmeren rannalle.
Rintaman itäosissa venäläiset pyrittiin työntämään kohti itää Donetskin ja Luhanskin alueilla. Suunnittelu aloitettiin jo alkukeväästä, mutta säähän ja kalustotoimituksiin liittyvien syiden vuoksi aloituspäivämäärää jouduttiin lykkäämään.
Venäjän Ukrainaan sijoitettuja joukkoja lokakuusta 2022 tammikuuhun 2023 komentanut kenraali Sergei Surovikin aloitti jo loppuvuodesta 2022 mittavien puolustusvyöhykkeiden rakentamisen miehitetyille alueille. Ne koostuivat muun muassa juoksuhaudoista, miinakentistä ja panssariesteistä.
Ukrainan johto halusi tiettävästi hyökätä kohti Asovanmerta jo vuoden 2022 puolella, mutta Yhdysvallat suositteli Hersonin kaupungin takaisinvaltausta venäläisjoukkojen tukalan huoltotilanteen vuoksi. Seuraavan vuoden kesällä venäläisjoukot olivat ehtineet linnoittaa asemansa rintaman eteläosissa odotettua vastahyökkäystä varten.
Ukraina koulutti kesän 2023 operaatiota varten uusia prikaateja ja varusti ne länsimaisella kalustolla. Osa asiantuntijoista on arvioinut, että kokemattomat sotilaat olisi sen sijaan pitänyt sijoittaa kenttäkoulutusta varten olemassa oleviin yksiköihin.
Ukrainan asevoimien sisäiset ristiriidat lisäsivät osaltaan ongelmia. New York Times -lehden mukaan asevoimien silloisen komentajan, kenraali Valeri Zaluzhnyin auktoriteettia nakersi kiivas kilpailu maavoimien silloisen komentajan, kenraali Oleksandr Syrskyin kanssa. Ristiriidan taustalla oli presidentti Volodymyr Zelenskyin päätös vuonna 2021 ylentää hierarkiassa alempana ollut Zaluzhnyi asevoimien komentajaksi.
Vastahyökkäyksen oli määrä alkaa jo toukokuun 1. päivänä. Syrskyin piti alun perin lähettää neljä kokenutta 3 000–5 000 sotilaan prikaatia Eurooppaan koulutusta varten. Mukaan tulisi neljä prikaatia, joihin oli värvätty uusia sotilaita. Kenraali sai kuitenkin tahtonsa läpi ja piti kokeneet yksiköt maan itäosissa torjumassa venäläisten hyökkäystä Bahmutin ympäristössä.
Eurooppaan lähetettiin näin ollen vain neljä kokematonta prikaatia, minkä lisäksi Ukrainassa koottiin operaatiota varten kahdeksan muuta. Uudet sotilaat olivat melko vanhoja eli 40–50-vuotiaita. Tämän kerrotaan herättäneen länsimaisten upseerien parissa hämmentyneitä reaktioita ukrainalaisten saavuttua Eurooppaan koulutukseen.
Toukokuun lopulla saadut tiedustelutiedot osoittivat Kremlin kokoavan nopealla aikataululla uusia yksiköitä. Aika oli käymässä vähiin, joten lopullinen hyökkäyssuunnitelma lyötiin lukkoon kenraali Zaluzhnyin johdolla Kiovassa.
Päähyökkäys suuntautuisi etelässä kohti Melitopolia 12 prikaatin voimin. Onnistuessaan tämä avaisi tien Asovanmerelle ja pilkkoisi Venäjän miehittämät alueet kahteen osaan. Merijalkaväen joukot aloittaisivat samanaikaisesti idempänä harhautushyökkäyksen kohti Mariupolia.
Kenraali Oleksandr Syrskyi vaati suunnitelman muuttamista, jotta hän voisi ajaa venäläiset pois Bahmutista ja edetä kohti Luhanskin aluetta. Tähän tarvittaisiin lisää sotilaita ja ammuksia. Valkoiselle talolle ei kerrottu Ukrainan johdon lopullisesta päätöksestä, mutta tiedustelupalveluiden havaitsemat joukkojensiirrot eivät vastanneet alkuperäistä suunnitelmaa.
Kenraali Valeri Zaluzhnyi myönsi lopulta Puolan rajalla pidetyssä tapaamisessa, että hyökkäyksiä tehtäisiinkin kolmessa eri suunnassa. Länsiupseerit järkyttyivät tiedosta, koska se käytännössä tarkoitti Ukrainan rajallisten voimavarojen hajottamista. Ratkaisevan virheen myötä läpimurron todennäköisyys kävi vähäiseksi.
Ukrainan hallintolähteet sanovat New York Timesille, että arvokkaat tykistöammukset jaettiin tasan idässä ja etelässä hyökkääville osastoille. Kenraali Syrsky saisi uusista prikaateista viisi, jolloin Melitopolia kohti suuntautuvaan hyökkäykseen jäi vain seitsemän prikaatia.
– Kuin olisi katsonut Melitopolin hyökkäyksen romahdusta jo ennen sen alkamista, korkea-arvoinen Yhdysvaltain hallintolähde valittelee.
