Yksityiskohtaiset hallitusohjelmat jarruttavat poliitikkojen kykyä reagoida muutoksiin. Asiasta kirjoittaa valtioneuvoston kansliassa johtavana asiantuntijana työskentelevä Matti Hirvola Helsingin Sanomien Vieraskynä -kirjoituksessaan.
Hirvola nostaa esiin etenkin tässä ajassa turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutoksen, ilmastonmuutoksen, tekoälyn sekä muun teknologian nopean kehityksen.
– Silti Suomea on yhä pyritty johtamaan ikään kuin hallitusneuvotteluissa neljän vuoden välein otettujen pysäytyskuvien perusteella, katsoo Hirvola, joka on aiemmin työskennellyt myös työ- ja elinkeinoministeriössä sekä pitkän linjan taustavaikuttajana monissa eri tehtävissä SDP:ssä.
Hirvola väittää jopa, että liiallinen tarrautuminen hallitusohjelmaan ja vaatimaton kyky muuttaa kurssia kesken hallituskauden saattavat olla osasyitä Suomen talouden heikkoon kehitykseen.
Ilmiö ei ole uusi. Lähihistoriassa Juha Sipilän (kesk.) hallitusta lukuun ottamatta maan ongelmia on pyritty ratkaisemaan varsin yksityiskohtaisilla hallitusohjelmilla.
– Hallitusohjelmista on tullut lähes pyhiä kirjoituksia, joista poikkeaminen on osoittautunut kaikissa hallituskoalitioissa vaikeaksi, Hirvola toteaa.
Hirvolan mukaan yksityiskohtaiset hallitusohjelmat eivät myöskään takaa hallitusyhteistyön sujuvuutta.
Seuraavaa vaalikautta ajatellen hän ehdottaa, että hallitusohjelmassa keskityttäisiin ”vaalitulosta heijastaviin strategisiin tavoitteisiin” ja tarvittavia keinoja täsmennettäisiin hallituskauden aikana yhteistyössä virkakunnan kanssa.
Hallitus voisi sopia jo hallitusneuvotteluissa ”kuukausittaisista tilannearvioista”, joissa tarkasteltaisiin toimintaympäristön muutoksia, hallituksen tavoitteiden toteutumista ja uusien ratkaisujen tarvetta.
– Jos esimerkiksi hallitusohjelmassa asetetut työllisyystavoitteet eivät näyttäisi toteutuvan, hallitus voisi arvioida tilannetta ja keinoja uudelleen ilman yksityiskohtaisten toimenpidekirjausten painolastia. Uusia ratkaisuja olisi helpompi esittää, kun keinoista ei tarvitsisi tehdä arvovaltakysymystä.