Kylmän sodan päätyttyä Euroopassa tuudittauduttiin Viron presidentin Alar Karisin mukaan kuvittelemaan, että sodan uhka olisi lopullisesti väistynyt. Moni uskoi liberaalin demokratian ja rauhanomaisten kansainvälisten suhteiden vääjäämättömään voittokulkuun. Vladimir Putinin aloitettua helmikuussa 2022 täysimittaisen hyökkäyssotansa Ukrainaa vastaan kävi selväksi, että syvä rauhantila oli ollut pelkkä illuusio.
– Venäjä on kuluneen vuoden aikana osoittanut, että se on jälleen valmis pakottamaan naapurinsa ja Euroopan noudattamaan sen tahtoa – ilmeisesti millä hyvänsä oman kansansa ja sen tulevaisuuden kannalta. Ukrainalle, Virolle ja muille alueemme kansakunnille Venäjä pysyy eksistentiaalisena uhkana vielä vuosien ajan, presidentti Karis sanoi Lennart Meri -turvallisuuskonferenssin yhteydessä Tallinnassa pitämässään puheessa.
Viron palautettua itsenäisyytensä elokuussa 1991 moni Karisin mukaan uskoi, että maa, jonka alueella oli edelleen venäläisiä joukkoja ja joka oli vasta käynnistämässä välttämättömiä demokratiaa ja markkinataloutta edistäviä uudistuksia, ei voisi päästä läntisen puolustusliiton Naton jäseneksi.
– Kauhistuttaa kuvitella, missä Viro olisi nyt, jos suuntamme ei olisi niin ehdoton ja määrätietoinen, hän toteaa.
Ellei presidenttinä 1992–2001 toimineen Lennart Meren visio maansa liittymisestä Euroopan unioniin ja Natoon olisi toteutunut, Viron olemassaolo vapaana kansakuntana saattaisi Karisin mielestä olla nyt vakavasti uhattuna.
Venäjä on pysäytettävä
Euroopassa on Alar Karisin mukaan aika ymmärtää, että niin kauan kuin maanosassa on geopoliittinen harmaa vyöhyke Venäjän ja lännen välissä, rauha ei ole turvattu. Ongelma on hänen mukaansa tarkoituksenmukaisinta ratkaista Naton laajentumisen kautta.
– Kylmän sodan jälkeinen puolustusliitto Natoon perustuva turvallisuusarkkitehtuuri on kyseenalaistettu, koska se on osoittautunut verrattomaksi keinoksi padota Venäjän uusimperialismia ja sotilaallisia seikkailuja. Venäjä ja Kiina haluaisivat Naton katoavan juuri siksi, että se ilmentää ja ylläpitää transatlanttista yhteyttä, pitää Euroopan turvallisena ja Amerikan merkityksellisenä. Natoon perustuvat transatlanttiset turvallisuusjärjestelyt ovat arvokkainta, mitä meillä on, eikä niille ole toimivaa vaihtoehtoa, Karis sanoo.
Historiassa on hänen mukaansa yllin kyllin todisteita siitä, että Venäjän imperialistisia pyrkimyksiä voidaan uskottavasti hillitä vain sotilaallisella voimalla.
– Toisen maailmansodan päätyttyä Neuvostoliitto yritti saada ylivallan Turkkiin vaatimalla Mustanmeren salmien yhteistä hallintaa. Turkki kieltäytyi neuvottelemasta uudelleen niistä kansainvälisistä sopimuksista, joilla Turkin määräysvalta salmissa oli vahvistettu. Tähän Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov reagoi esittämällä Turkille aluevaatimuksia ja neuvostotukikohtien perustamista salmiin, Karis toteaa.
Vuosi 1939 toistui
Molotovin toiminta noudatti hänen mukaansa samankaltaista kaavaa kuin vuonna 1939 Baltian maille ja Suomelle esitettyjen vaatimusten yhteydessä. Yhdysvallat reagoi vahvistamalla laivastonsa läsnäoloa Turkin lähivesillä ja antamalla sille suoraa sotilaallista tukea. Kun Turkki hyväksyttiin vuonna 1952 Naton jäseneksi, Neuvostoliitto perääntyi lopullisesti vaatimuksistaan.
– Tämä historiallinen tapaus on yksi monista, jotka osoittavat, että Moskovan vaatimuksiin tehoaa vain lujuus ja osoitettu kyky vastustaa niitä, on toiminut. Se toimii yhtä tehokkaasti yhä edelleen.
Viron ja monen muun Nato-maan johtopäätös on Karisin mukaan se, että Naton on heinäkuisessa Vilnan-huippukokouksessaan tarjottava Ukrainalle selvä polku puolustusliiton jäseneksi.
– Me kirjoitamme tänään huomisen historiaa, ja samoin kuin arvioimme johtajiemme kylmän sodan jälkimainingeissa tekemiä päätöksiä, arvioidaan 30 vuoden kuluttua meitä. Toivon meidän kykenevän osoittamaan näkemyksellisyyttä ja rohkeutta, joita tarvitsemme varmistaaksemme, että kuljemme kohti yhtenäistä ja vapaata Eurooppaa.
