Kun Venäjä aloitti 24. helmikuuta avoimen hyökkäyksensä Ukrainaa vastaan, Kremlissä kuviteltiin puolustuksen luhistuvan muutamassa päivässä. Jos niin olisi tapahtunut, seuraukset koko Euroopan turvallisuudelle olisivat saattaneet olla Viron Helsingin-suurlähettilään Sven Sakkovin mukaan karut.
– On mielestäni tärkeää pohtia, kuinka paljon Venäjän nopea voitto olisi horjuttanut maanosamme vakautta, Sakkov sanoo Verkkouutisille antamassaan haastattelussa.
– Mitä se olisi merkinnyt Viron ja Suomen turvallisuudelle? Olisiko Suomi päätynyt siinä tilanteessa hakemaan Naton jäsenyyttä, hän kysyy.
Ukraina ei kuitenkaan kaatunut, vaan jatkaa menestyksellistä puolustustaisteluaan lukumääräisesti ylivoimaista vihollista vastaan. Yhtenä keskeisimmistä menestystekijöistä Sakkov pitää ukrainalaisten vankkumatonta puolustustahtoa – aineetonta voimavaraa, jota on vaikea mitata.
– Uskon, että se vastaa aika montaa divisioonaa taistelukentällä, hän toteaa.
Sakkov on tehnyt pääosan työurastaan turvallisuus- ja puolustuskysymysten parissa ensin presidentti Lennart Meren neuvonantajana, sittemmin muun muassa Viron puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston päällikkönä sekä Naton kyberpuolustuskeskuksen (NATO Cyber CoE) ja Tallinnan kansainvälisen puolustus- ja turvallisuustutkimuskeskuksen (ICDS) johtajana.
Kohtalokkaat valinnat
Suomen itsenäisyyspäivänä runsaat 83 vuotta talvisodan alkamisen jälkeen on Sakkovin mielestä ajankohtaista muistella, miten Suomen ja Viron historia ja ihmiskohtalot vuonna 1939 erkanivat.
– Suomi päätti silloin taistella, vaikka lopputulos näytti epävarmalta. Viro taas halusi pelastaa sen, mikä on pelastettavissa ilman sotaa, hän sanoo.
– Suomi menetti talvisodassa paljon ihmishenkiä ja paljon maata, mutta Viro menetti kaiken. Maamme miehitettiin ja liitettiin laittomasti Neuvostoliittoon. Ihmisiä kyyditettiin, kidutettiin, vangittiin ja teloitettiin miehityshallinnon toimesta. Sinimustavalkea lippumme kiellettiin, sananvapautta ja kokoontumisvapautta ei enää ollut, hän toteaa.
Vuosikymmeniä kestäneen neuvostomiehityksen jälkeen Virossa vallitsee hänen mukaansa vahva yksimielisyys siitä, että jos maa joutuisi uudelleen vastaavaan tilanteeseen, itsenäisyyden puolesta taisteltaisiin tällä kertaa aseellisesti – näyttipä lopputulos kuinka epävarmalta tahansa.
– Ja jotta taistelussa voisi menestyä, siihen täytyy valmistautua. Ikivanha viisaus Si vis pacem, para bellum (suom. Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan), pätee edelleen. Viron puolustusmenot ovat olleet jo vuosien ajan vähintään kahden prosentin tasolla bkt:sta, nyt olemme jo lähellä kolmea prosenttia. Panostamme tarvittaviin suorituskykyihin, kuten esimerkiksi kaukovaikutteisiin tykistöjärjestelmiin – muun muassa kuuluisaan Himarsiin, keskipitkän kantaman ilmapuolustukseen, pitkän kantaman meritorjuntaohjuksiin ja merimiinoihin.
”Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta!”
Suomen ja Viron kohtalot kytkeytyvät Sakkovin mielestä yhä tiiviimmin toisiinsa, kun molemmat maat kuuluvat Euroopan unioniin ja Suomestakin tulee pian Naton jäsen.
– Isännöin viime viikolla suurlähetystössä hienon uuden dokumenttielokuvan Vanavedessä – viroksi Kiiluvees – kutsuvierasnäytöstä. Siinä Suomen jatkosodassa taistelleet veteraanit kertovat hyvin koskettavasti, kuinka virolaiset vapaaehtoiset kouluttautuivat Suomessa, torjuivat hyökkääjää Karjalankannaksella ja palasivat lopulta vuonna 1944 kotimaahan puolustaakseen sitä puna-armeijaa vastaan 1944, Sakkov sanoo.
Virolaisten urheasta vastarinnasta huolimatta puna-armeija miehitti uudelleen Viron, ja suuri osa jatkosotaan osallistuneista ”Suomen-pojista” päätyi vuosikausiksi vankileireille Siperiaan.
– Kun seuraamme sotatapahtumia Ukrainassa, suomalaisten mieliin nousevat varmaan ennen kaikkea talvisodan muistot. Virolaisia koskettanevat kaikkein kipeimmin ja henkilökohtaisimmin kertomukset ukrainalaisten kyydityksistä, sillä 1900-luvulla ne olivat osa meidänkin historiaamme, Sakkov toteaa.
Viron itsenäisyyspäivänä 24. helmikuuta Viron Helsingin-suurlähettiläs osoittaa perinteisesti kunnioitustaan Viron vapaussodassa 1919–20 kaatuneille suomalaissotilaille ja Suomen jatkosodassa henkensä antaneille virolaisille sankarivainajille.
– Se oli tänä vuonna päivä, jonka aamuna Venäjä oli aloittanut toistaiseksi viimeisimmän hyökkäyksensä Euroopan rauhaa ja turvallisuutta vastaan. Samana päivänä ensi vuonna näemme, onko länsi ymmärtänyt ukrainalaisten taistelevan koko Euroopan puolesta. Jos Ukraina kaatuu, seuraavaksi Venäjä valitsee uuden uhrin. Mitä pitemmälle hyökkääjän sallitaan edetä, sitä vaikeammaksi sen pysäyttäminen käy, hän painottaa.
Jatkosodassa taisteli noin 3 400 virolaista. Enää 15 heistä on elossa. Heidän tunnuslauseensa oli ”Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta”.
