Brittiläisen Economist-lehden Moskovan-toimituksen päällikkönä vuosituhannen vaihteessa toiminut Edward Lucas saapui Moskovaan juuri ennen elokuun 1998 finanssikriisiä, jonka myötä Venäjä oli ajautunut devalvaatioon ja maksukyvyttömyyteen.
Elokuussa 1999 silloinen presidentti Boris Jeltsin nosti maan uudeksi pääministeriksi turvallisuuspalvelu FSB:n johtajan Vladimir Putinin, josta useimmat venäläiset eivät tienneet juuri mitään. Nyt Putin on ollut neljännesvuosisadan Venäjän vallan huipulla.
Myös ulkomaiset tarkkailijat tunsivat harmaana byrokraattina pidettyä Putinia huonosti. Moni heistä päätyikin Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaiseman artikkelin mukaan esittämään ylenpalttisen suoraviivaisia arvioita, jotka ovat sittemmin osoittautuneet vääriksi.
Vladimir Putinin tiedettiin olevan lähtöisin Leningradista. Koska kaupungin nimeksi oli vastikään palautettu Pietari, ja koska sitä pidettiin Moskovaa liberaalimpana ja eurooppalaisempana, Putinin taustaa pidettiin signaalina yhä paremmista ajoista.
Myönteisenä pidettiin myös sitä, että Putin oli työskennellyt KGB:n ulkomaantiedustelussa ja puhui saksaa. Tästä pääteltiin hänen olevan kosmopoliitti, joka ymmärtää, miten maailma toimii. Arvokkaana pidettiin sitäkin, että uusi pääministeri nautti Jeltsinin ja tämän perheen luottamusta.
– Ulkomaalaiset kiiruhtivat lisäämään väriä tähän epämääräiseen ja harhaanjohtavaan kuvaan. Putin oli olevinaan mies, joka pelastaa Venäjän ja jonka kanssa voisimme tehdä kauppaa. Hän lupasi vakautta kotimaassa, yhteistyötä terrorismin torjunnassa ja ystävällismielistä investointi-ilmapiiriä, Lucas toteaa.
”Valehtelija ja massamurhaaja”
Venäjän media oli Lucasin mukaan aluksi suorastaan lumoutunut Vladimir Putinin dynaamisuudesta ja näennäisestä avoimuudesta. Rappiolle ajautuneen Jeltsinin tapoihin tottuneille suoranainen sensaatio oli jo se, että Putin kykeni pitämään pitkän lehdistötilaisuuden ja vastaamaan kysymyksiin ilman ennalta valmisteltua käsikirjoitusta.
Lucas, toisin kuin moni läntinen kollegansa, ei liittynyt haltioituneiden kuoroon, vaan piti Putinia valehtelijana ja lavastettujen pommi-iskujen siivittämänä sankarin asemaan nousseena massamurhaajana.
– Jeltsin oli sentään – kaikista virheistään huolimatta – edustanut tiedotusvälineiden vapautta, poliittista kilpailua ja ehdotonta irtautumista stalinistisesta menneisyydestä. Putin hylkäsi nämä kaikki, Lucas sanoo.
– Väitin, että Putinin tärkein ominaisuus oli se, että hän oli Neuvostoliiton salaisen poliisin katumaton kätyri. Meidän olisi pitänyt olla yhtä huolissamme hänen valtaannousustaan Venäjällä kuin siitä, jos entinen Gestapo-upseeri olisi noussut Saksan johtoon. Saksa on pyrkinyt sovittamaan natsiajan rikoksensa. Venäjä ei ole osoittanut merkkejä vastaavasta katumuksesta neuvostomenneisyytensä suhteen, hän toteaa.
