Venäjän ortodoksisen kirkon kakkosmies, metropoliitta Ilarion vapautettiin kesäkuussa aiemmasta tehtävästään ja lähetettiin Moskovan patriarkaatin edustajaksi Unkariin. Asiasta on kertonut Suomessa tuoreeltaan muun muassa Kirkko ja kaupunki -lehti.
Turvallisuuspolitiikan tutkija Elisabeth Braw’n mukaan presidentti Vladimir Putin käytännössä erotti metropoliitta Ilarionin paikalta, jota on usein kuvattu Venäjän ortodoksisen kirkon ulkoministerin rooliksi. Häntä on myös yleisesti pidetty kirkon nykyisen johtajan, patriarkka Kirillin todennäköisimpänä manttelinperijänä.
Ilarionin potkuilla on American Enterprise Institute -ajatushautomossa työskentelevän Braw’n mukaan laajempaa merkitystä, koska Venäjän ortodoksinen kirkko on Putinin hallinnon puolivirallinen osa.
– Hänen erottamisensa on merkki siitä, että Putin ei enää siedä lähipiirissään vähäisintäkään itsenäistä ajattelua. Kun autoritaariset hallinnot saavuttavat tämän rappeutumisensa vaiheen, ne eivät yleensä selviä hengissä, mutta aika näkyvän mädännäisyyden ja romahduksen välillä saattaa olla sotkuinen ja tuskaisa, Braw kirjoittaa Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Toisin kuin sen Putinin hallintoa kuuliaisesti tukeva patriarkka Kirill, metropoliitta Ilarion on hänen mukaansa erittäin älykäs ja energinen kirkonmies, tunnettu teologi ja taitava säveltäjä. Kirillin vankkumaton Kremlin myötäily näyttää Braw’n mielestä johtuneen lähinnä opportunismista, kun taas Ilarion on vuosien mittaan noudattanut itsenäisempää linjaa.
Loppu lähenee
Vielä äskettäin näytti Braw’n mukaan siltä, että Oxfordin yliopistossa teologian tohtoriksi väitelleen Ilarionin nousu Venäjän ortodoksisen kirkon johtoon olisi enää ajan kysymys.
– Se edellyttäisi, että 75-vuotias Kirill kuolee tai luopuu vallasta, eikä hän toistaiseksi osoita merkkejä kummastakaan. Huolimatta niistä läntisistä pakotteista, jotka hänelle on Ukrainaan kohdistuvan hyökkäyksen innokkaan tukemisen vuoksi asetettu, hän näyttää nauttivan suuresti kirkon johtamisesta ja kenties sitäkin enemmän läheisestä yhteydestään Kremliin, Braw sanoo.
Ilarion puolestaan joutui väistymään, koska hän ei ole ilmaissut tukeaan Venäjän ”sotilaalliselle erikoisoperaatiolle”.
– Tai pikemminkin hänet on alennettu. Kirill teki 7. kesäkuuta Ilarionista Budapestin ja Unkarin metropoliitan – sama tehtävä, jossa hän palveli kaksi vuosikymmentä sitten, Braw tarkentaa.
Tämä viestii hänen mukaansa siitä, että Putin ei siedä enää minkäänlaista toisinajattelua, olipa se kuinka vaimeaa tahansa, vaan suvaitsee ympärillään vain kaikkein kuuliaisimpia myötäjuoksijoita.
– Erottaminen viittaa Putinin hallinnon siirtymiseen vaaralliseen rappiovaiheeseen. Tämä on uusi todiste siitä, että loppu lähenee, vaikka ennen sitä tapahtumat saattavat hyvinkin saada vielä synkemmän käänteen, hän arvioi.
