Yhdysvaltojen vastikään vahvistama yli 60 miljardin dollarin arvoinen tukipaketti on Atlantic Council -ajatushautomon Ukraine Alert -palvelua johtavan Peter Dickinsonin mukaan piristänyt merkittävästi mielialoja Ukrainassa ja valanut uutta uskoa ukrainalaisjoukkojen menestykseen taistelukentällä.
– Vaikka tämä aiempaa myönteisempi tunnelma on toki tervetullut asia, on elintärkeää säilyttää suhteellisuudentaju, Dickinson kirjoittaa analyysissaan.
Vaikka Yhdysvaltojen uuteen apupakettiin sisältyy laaja kirjo aseita, joiden avulla Ukrainan pitäisi kyetä estämään hyökkääjän merkittävät läpimurrot tulevina kuukausina, se on Dickinsonin mukaan kuitenkin vain lyhyen aikavälin ratkaisu Venäjän valtavaan ase- ja miesylivoimaan.
– Jotta Vladimir Putin tulisi vakuuttuneeksi siitä, että hänen hyökkäyksensä ei voi onnistua, Yhdysvaltojen ja Euroopan johtajien on omaksuttava paljon tähänastista suunnitelmallisempi pitkän aikavälin ote Ukrainan armeijan aseistamiseen, Dickinson toteaa.
Yhdysvaltojen viimeisinkään avustuspaketti ei Dickinsonin mukaan anna Ukrainalle läheskään riittäviä välineitä Venäjän sotilaalliseen lyömiseen.
– Tämä on ollut ongelma siitä lähtien, kun Venäjän hyökkäys helmikuussa 2022 alkoi. Vaikka länsi on antanut merkittäviä määriä sotilaallista apua, Ukrainalle on jatkuvasti toimitettu aseita pitkien viivytysten jälkeen ja riittämättömästi, Dickinson sanoo.
Kesti lähes vuoden ennen kuin Naton jäsenmaat suostuivat toimittamaan Ukrainalle edes pienen määrän nykyaikaisia taistelupanssarivaunuja. Kun hyökkäyssota on kestänyt jo kolmatta vuotta, Ukraina odottaa yhä ensimmäisten sille luvattujen F-16-hävittäjien saapumista, hän muistuttaa. On esitetty arvioita, joiden mukaan länsimaat pyrkivät toimittamaan Ukrainalle riittävästi aseita tappion välttämiseksi, mutta ei tarpeeksi, jotta maa voisi todella voittaa sodan. Varovaisuus johtuu ensisijaisesti Kremlin taitavasti ruokkimasta eskalaation pelosta.
– Lännessä moni näyttää vilpittömästi uskovan, että epätoivoinen Vladimir Putin saattaisi olla valmis käyttämään ydinaseita, jos edessä olisi välitön tappio taistelukentällä. Putin itse on käyttänyt näitä pelkoja taitavasti hyväkseen ja pelotellut läntisiä johtajia toistuvilla ja vain heikosti verhotuilla ydinaseuhkauksilla, Dickinson toteaa.
Tämän seurauksena maailmanlopun skenaarioiden lamauttamat länsipoliitikot ovat hänen mukaansa kaiken aikaa vältelleet päätöksiä, joilla sodan kulku voitaisiin ratkaisevasti kääntää Ukrainan eduksi. Samaan aikaan kuin länsi epäröi, Vladimir Putin jatkaa kansansa lietsomista ”pyhään sotaan” ja eksistentiaaliseen taisteluun ei vain Ukrainaa, vaan koko länttä vastaan.
