Venäjän vaikeudet kotirintamalla ei tarkoita, että turvallisuusriski Euroopassa olisi vähenemässä. Päinvastoin. Mitä kauemmas Vladimir Putinin tavoittelema strateginen voitto karkaa, sitä suuremmaksi voi kasvaa houkutus osoittaa Venäjän voimaa jossakin muualla. Kremlin kannalta kiinnostavin kohde ei välttämättä olisi Nato-maiden sotilaallinen suorituskyky vaan liittokunnan poliittinen yhtenäisyys ja päätöksenteon nopeus.
Laajamittainen hyökkäys Natoa vastaan olisi Venäjälle hyvin iso riski, eikä sitä tällä hetkellä pidetä todennäköisenä. Siksi meidän on katsottava erityisesti sen alapuolelle. Venäjä voi pyrkiä rakentamaan tilanteen, jossa tapahtuman luonne, tekijä ja tarkoitus ovat aluksi epäselviä.
Kyberisku, kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuva sabotaasi, GPS-häirintä, droonit, ilmatilan tai aluevesien merkittävä loukkaaminen tai muu rajattu operaatio voisi pakottaa Naton tilanteeseen, jossa päätöksiä pitäisi tehdä nopeasti ja puutteellisen tiedon varassa.
Juuri tässä on lähivuosien turvallisuusympäristön keskeinen haaste. Venäjä tietää, ettei se kykene voittamaan Natoa tavanomaisessa sotilaallisessa voimavertailussa. Siksi sen kannattaa etsiä kohtia, joissa sotilaallinen ylivoima ei yksin ratkaise. Tulevaisuuden kriisin ratkaisevat hetket voivat olla käsillä jo ennen kuin tiedämme varmasti, että kriisi on alkanut.
Venäjän toimintakykyä ei myöskään pidä arvioida vain Ukrainan tämänhetkisen sotatilanteen perusteella. Venäjä rakentaa sotatalouttaan, kehittää drooni- ja ohjuskykyjään, kerää kokemusta modernista sodankäynnistä ja mukauttaa asevoimiaan pitkäaikaiseen vastakkainasetteluun lännen kanssa.
Kun taistelut Ukrainassa jossain vaiheessa vähenevät tai päättyvät, Venäjä pystyy suuntaamaan voimavarojaan uudelleen. Se ei tapahdu yhdessä yössä, mutta turvallisuuspolitiikkaa ei tehdäkään vain ensi talvea varten. Suomen on katsottava 2030-luvulle.
Suomi varautuu seuraavaan vaiheeseen
Tässä tilanteessa Suomen lähtökohdat ovat vahvat. Meillä on uskottava kansallinen puolustus, suuri koulutettu reservi, vahva maanpuolustustahto ja vuosikymmenten aikana rakennettu kokonaisturvallisuuden malli. Nato-jäsenyys on tuonut tämän kansallisen perustan osaksi maailman vahvinta puolustusliittoa.
Petteri Orpon (kok.) hallitus on tehnyt määrätietoisesti ratkaisuja, joilla Suomen turvallisuutta vahvistetaan muuttunutta aikaa varten. Puolustusmenojen nostaminen vähintään kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2029 mennessä on merkittävä strateginen päätös.
Puolustuskykyä vahvistetaan pitkäjänteisesti, itärajan turvallisuudesta on pidetty määrätietoisesti kiinni ja Nato-jäsenyyttä on viety nopeasti käytännön puolustukseksi. Mikkeliin sijoitettu Naton maavoimajohto ja Suomeen rakentuva liittokunnan eteen työnnetty maavoimajoukko sitovat Suomen puolustuksen entistä tiiviimmin osaksi pohjoisen Euroopan puolustusta. Samalla kansallisen turvallisuuden johtamista ja varautumista vakavimpiin uhkiin on vahvistettu.
Nämä eivät ole irrallisia päätöksiä. Niissä näkyy oikea turvallisuuspoliittinen periaate: puolustusta vahvistetaan ennen kuin sitä joudutaan käyttämään. Hallituksen linja on ollut tässä tilanteessa perustellusti ennakoiva. Turvallisuusympäristön heikkenemiseen ei ole jääty reagoimaan jälkikäteen, vaan Suomen pidäkettä ja puolustusta rakennetaan nyt tulevien vuosien vaatimuksiin.
Seuraava vaihe vaatii vielä enemmän. Sotilaallisen puolustuksen rinnalla meidän on vahvistettava droonien torjuntaa, kyberpuolustusta, kriittisen infrastruktuurin suojaamista, avaruus- ja satelliittikyvykkyyksiä sekä yhteiskunnan kykyä toimia vakavissa häiriötilanteissa. Samalla Naton on harjoiteltava tilanteita, joissa vastustaja yrittää tarkoituksellisesti hämärtää sodan ja rauhan rajaa. Nopeasta päätöksenteosta tulee yhä tärkeämpi osa pelotetta.
Suomessa ei ole syytä pelkoon, mutta meillä on kaikki syyt pysyä valppaana. Olemme Venäjän naapurina oppineet, ettei turvallisuutta rakenneta toiveiden vaan varautumisen varaan. Juuri sitä Suomi nyt tekee.
Putin voi tulevina vuosina yrittää testata Natoa. Paras tapa estää testi on tehdä sen lopputulos Kremlin silmissä selväksi jo etukäteen. Suomi on hereillä, puolustuksemme vahvistuu ja liittolaisemme ovat täällä kanssamme. Natoa ei pidä jättää tilanteeseen, jossa sen yhtenäisyyttä kannattaa edes kokeilla.