Kun Venäjän avoin hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on jatkunut jo sata päivää, eri tahoilta väläytellään amerikkalaisen sotilasasiantuntijan Stephen Blankin mukaan yhä useammin rauhanaloitteita, joissa Ukraina luovuttaisi ainakin osan miehitetyistä alueistaan Venäjälle.
Muun muassa Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Henry Kissinger, Ranskan presidentti Emmanuel Macron sekä eräät saksalaiset ja italialaiset avainpoliitikot ovat hänen mukaansa edustaneet linjaa, jossa Ukrainan pitäisi lepytellä Vladimir Putinia merkittävin myönnytyksin. Samankaltaisen näkemyksen esitti myös arvovaltainen yhdysvaltalainen The New York Times pääkirjoituksessaan 19. toukokuuta.
– Nämä Putinia kohtaan osoitetut huolenpidon ilmaukset kertovat edelleen jatkuvasta kansainvälisestä haluttomuudesta tunnustaa todellisuutta, jossa vastakkainasettelu suhteessa Kremliin on kärjistymässä entisestään. Ne myös kuvastavat laajaa tietämättömyyttä nyky-Venäjästä ja kyvyttömyyttä ymmärtää meneillään olevan sodan todellista luonnetta, Blank kirjoittaa Atlantic Councilin julkaisemassa artikkelissa.
– Vladimir Putinin 24. helmikuuta käynnistämä sota on klassinen esimerkki provosoimattomasta hyökkäyksestä toista valtiota vastaan. Olennaista on, että sodan keskeisimpänä päämääränä on tuhota Ukrainan valtio ja kansakunta. Venäjän edustajat Putin mukaan lukien ovat tämän tavoitteen useaan otteeseen toistaneet. Sitä kaiutetaan säännöllisesti myös Kremlin kontrolloimassa mediassa, jossa puheita Ukrainassa toteutettavasta kansanmurhasta ovat normalisoitu hyökkäyksen alusta alkaen, hän toteaa.
Stephen Blank on entinen Yhdysvaltain laivastoakatemian professori, joka toimii vanhempana tutkijana Foreign Policy Research Institutessa.
Pitkä ja verinen historia
Blank muistuttaa Putinin jo pitkään sinnikkäästi väittäneen, että Ukrainalla ei ole oikeutta olla olemassa itsenäisenä ja suvereenina valtiona. Pyrkimys kansanmurhan toteuttamiseen ei kuitenkaan hänen mukaansa rajoitu vain Venäjän presidentin ja tämän propagandistien sekaviin lausuntoihin, vaan sodan kolmen ensimmäisen kuukauden aikana on kertynyt runsaasti todisteita joukkomurhista, laajalle levinneestä kidutuksesta, seksuaalisesta väkivallasta ja lasten pakkosiirroista Venäjälle. Ukrainalaista kulttuuriperintöä on tuhottu ja miehitettyjä alueita venäläistetty systemaattisesti.
– Nämä sotarikokset eivät ole poikkeuksia, vaan pikemminkin ilmentymiä Venäjän perinteisesti harjoittaman imperialistisen Ukrainan-politiikan elvyttämisestä. Venäjällä on pitkä historia Ukrainan valtiollisen aseman häikäilemättömästä hävittämisestä tsaari Pietari Suuren aikana vuonna 1708 tapahtuneesta Ukrainan kasakoiden pääkaupungin Baturynin tuhoamisesta Josif Stalinin 1930-luvun alussa kansanmurhatarkoituksessa järjestämään nälänhätään. Käynnissä oleva sota istuu saumattomasti tähän Venäjän imperialistisen aggression pitkään ja veriseen historiaan, Blank sanoo.
– Kuten kaikki toiseen maailmansotaan perehtyneet voivat kertoa, kansanmurhaajatyrannien lepyttely alueluovutuksilla on paitsi moraalisesti vastenmielistä myös strategisesti järjetöntä. Ainoa vastaus, jota tällaiset henkilöt ymmärtävät, on musertava voima. Ainoa mielekäs päämäärä on heidän täydellinen tappionsa, hän toteaa.
Blank kehottaa ymmärtämään, että Venäjän lepyttelyllä ei voi saada sotaa loppumaan eikä varmistaa pysyvää rauhaa.
– Se päinvastoin rohkaisee Putinia, pitkittää Ukrainan kärsimystä, heikentää länttä ja horjuttaa koko maailman vakautta. Ajatus siitä, että nykyinen sota voitaisiin ratkaista kompromissilla, on kokonaisuudessaan vaarallinen harhakuvitelma. Kaikki tauot taisteluissa ovat väliaikaisia, kunnes Venäjä on lopullisesti lyöty, kaikki tauot taisteluissa ovat väliaikaisia, hän painottaa.
