Venäjän uutistoimisto Interfax kertoi 23. maaliskuuta, että turvallisuusneuvoston varapuheenjohtaja Dmitri Medvedev oli ilmoittanut maan teollisuuden tuottavan 1 500 panssarivaunua kuluvana vuonna.
Kaksi päivää myöhemmin sama kanava tiedotti presidentti Vladimir Putinin ilmoittaneen teollisuuden tuottavan yhteensä 1 600 vaunua seuraavan kolmen vuoden aikana. Todelliset tuotantomäärät näyttävät olevan paljon pienempiä.
Venäläinen puolustusteollisuuden ja asekaupan ajatushautomo Centre for Analysis of Strategies and Technologies (CAST) teki blogissaan katsauksen Venäjän panssarivaunutuotantoon. Sen mukaan vaunutuotannon huippu osui 80-lukuun, jolloin pystyttiin parhaimmillaan tuottamaan 2 000 panssarivaunua vuodessa.
Mutta kun Neuvostoliitossa panssarivaunuja valmistivat useat suuret tuotantolaitokset, niistä on jäljellä enää yksi: Uralilla Nižni Tagilissa sijaitseva Uralvagonzavod eli UVZ. Sen julkaisemaan T-72- ja T-90-panssarivaunujen tuotannosta kertovaan kirjaan viitaten CAST kertoo UVZ:n tuottaneen eniten vaunuja vuonna 1985, jolloin valmistui 1 559 T-72:ta.
Neuvostoliiton romahduksen jälkeen UVZ:n tuotanto oli parhaimmillaan 2000-luvun alkuvuosikymmenellä, jolloin Intian ja Algerian vientikauppojen ansiosta laitos tuotti 200–300 vaunua vuodessa ja oli maailman suurin panssarivaunujen valmistaja. Seuraavalla vuosikymmenellä panssarivaunutuotanto oli pääasiassa jo kauan sitten valmistettujen vaunujen päivittämistä.
Economist-lehden arvion mukaan Venäjä tuottaa 20 panssarivaunua kuukaudessa, siis 240 vuodessa, mikä osuu UVZ:n neuvostoajan jälkeiseen maksimituotannon haarukkaan. Samaan määrään päätyy myös ukrainalainen puolustusalan julkaisu Defense Express.
Yli 20 vaunun tuotantovauhtiin pääsemistä jarruttaa puolijohteiden saatavuus. Niitä tarvitaan vaunujen ammunnanhallintalaitteisiin. Kun EU uhkaa nyt jo asettaa pakotteita yrityksille, jotka vievät puolijohteita Venäjälle kodinkoneissa – joiden vienti on sodan aikana kasvanut 60–80 prosenttia – Venäjän aseteollisuuden tilanne vaikeutuu yhä.
Uralvagonzavod ei pysty valmistamaan edes 1 600:aa vaunua kolmessa vuodessa puhumattakaan 1 500 vaunusta vuodessa, ja valtaosa valmistuvista vaunuista on vain peruskorjauksia jo 60-luvulla tai pian jo Stalinin ajalla tehtyihin panssarivaunuihin. Jos pakotteita kiristetään EU:n suunnittelemalla tavalla, täysin uusien vaunujen valmistuskapasiteetti tuskin yltää edes 200:aan kuluvana vuonna.
