Yhdysvaltojen presidentinvaalitaiston viimeiset kolme kuukautta käydään tilanteessa, jota harva vielä kuukautta aiemmin osasi kuvitellakaan: monet äänestäjät ovat innostuksen vallassa.
Suurin syy odottamattomaan innostuksen aaltoon on demokraattipuolueen presidenttiehdokkaan vaihtuminen. Suuri joukko äänestäjiä oli hyvin tyytymättömiä aiempaan ehdokasasetteluun, jossa vastakkain oli kaksi huomattava vanhaa valkoista miestä, joista kumpikin oli vieläpä jo toiminut presidenttinä. Tämä ongelma ratkesi, kun istuva presidentti Joe Biden luopui kisasta, ja hänen tilalleen nousi varapresidentti Kamala Harris, joka on alle kuusikymppinen sekä musta ja intialaistaustainen nainen.
Harris on saanut ainakin ehdokkuutensa ensi viikkoina valtavasti nostetta. Hänen kampanjakirstuunsa on ropissut lahjoituksia niin vaurailta suurlahjoittajilta kuin vähästään antavilta tavallisilta äänestäjiltäkin, ja ratkaisevissa vaa’ankieliosavaltioissa tuhannet ihmiset ovat tarjoutuneet vapaaehtoistyöhön hänen kampanjansa puolesta.
Bidenin väistyminen ei kuitenkaan ollut heinäkuun ainoa tärkeä käänne Yhdysvaltojen presidenttikilvassa. Vain noin viikkoa aikaisemmin maata oli ravistellut republikaanipuolueen presidenttiehdokkaan, entisen presidentin Donald Trumpin salamurhayritys kesken vaalitilaisuuden.
Salamurhayrityksestä selviäminen ja hänen käytöksensä hengenvaarallisina hetkinä tekivät Trumpista monen silmissä sankarin. Veren tahrima Trump työntyi salaisen palvelun agenttien välistä kameroiden eteen voimaa uhkuen, nosti nyrkkiin puristetun kätensä ilmaan ja johdatti yleisönsä taisteluhuutoon. Tilanteesta otetut kuvat ja videot ja aivan erityisesti yksi täydellisesti onnistunut uutiskuva loivat kulttimaineen, jota taitavinkaan vaalikampanjastrategi ei osaisi ehdokkaastaan rakentaa.
Myös Trumpin kampanjakirstuihin sateli salamurhayrityksen jälkeen lahjoituksia. Monien republikaanipuolueen uskonnollisten äänestäjien silmissä Trumpin pelastuminen oli Jumalan ihme ja merkki siitä, että juuri hänen on määrä nousta seuraavaksi presidentiksi.
Hätkähdyttävien käänteiden täyteisen heinäkuun jäljiltä kumpikin puolue jatkaa presidenttikilvassa aiempaa vahvempana. Trump näytti salamurhayrityksensä jälkeen jo varmalta voittajalta, mutta Harris on onnistunut kuromaan hänen etumatkaansa umpeen, ja kisa on tällä hetkellä erittäin tasainen.
Jos vaalit käytäisiin tänään, kummallakin ehdokkaalla olisi hyvät mahdollisuudet voittoon. Kolmessa kuukaudessa voi kuitenkin tapahtua vielä paljon sellaista, mikä kallistaa vaakaa jommankumman eduksi.
Kamala Harrisiin nyt kohdistuva innostus saattaa kannatella häntä vaaleihin saakka – tai jäädä lyhyeksi kuherruskuukaudeksi. Harris on vasta määrittelemässä kantojaan poliittisiin asiakysymyksiin uudessa roolissaan, ja siksi demokraattipuolueen äänestäjien on helppo kuvitella hänet unelmaehdokkaakseen, joka on kaikissa asioissa juuri heille mieluisalla linjalla. Unelmat harvoin vastaavat todellisuutta, ja monelle äänestäjälle lieneekin luvassa ainakin joitakin pettymyksiä, kun Harrisin todellinen asialista täsmentyy. Lisäksi hänen kampanjansa hakee vasta muotoaan, ja jotkut äänestäjät pettynevät väistämättä myös hänen kampanjointityyliinsä, minkä ikinä tyylin hän valitseekaan.
Myös maailman tapahtumat voivat heikentää Harrisin mahdollisuuksia tulla valituksi. Varapresidenttinä hän on vaikeassa asemassa, sillä hänen valtansa vaikuttaa nykyisen hallinnon ratkaisuihin on rajallista, mutta hän saa silti herkästi äänestäjiltä syyt niskoilleen kaikesta, missä nykyhallinnon katsotaan epäonnistuneen.
Toisaalta vaalit ovat jo niin lähellä, että Harris saattaa onnistua venyttämään kuherruskuukautensa jatkumaan aina vaalipäivään saakka.
Trump on presidenttiehdokkaana paljon Harrisia tutumpi, mutta hänkin on uudessa tilanteessa vastaehdokkaansa vaihtumisen jäljiltä. Hänen osaltaan liikkuvia äänestäjiä saattaakin kiinnostaa se, millä tavoin hän Harrisia vastaan hyökkää ja minkälaisia puolia muuttunut kampanja-asetelma hänestä tuo esiin.
Donald Trumpin vastustajat ovat koko hänen poliittisen uransa ajan syyttäneet häntä naisvihamielisistä ja rasistisista kommenteista. Pahennusta herättäneet kommentit eivät estäneet hänen voittoaan vuoden 2016 vaaleissa, mutta maailma on sittemmin muuttunut paljon. Vaikka monet Trumpin ydinkannattajat ihailevat hänen suorapuheisuuttaan, moni muu amerikkalainen sietää eri ihmisryhmiä vastaan suunnattuja kommentteja koko ajan vähemmän.
Trumpin kannattaisi keskittyä syyttämään Harrisia Bidenin hallinnon poliittisista ratkaisuista, mutta hänen voi olla vaikea vastustaa kiusausta höystää puheitaan kommenteilla, jotka moni kokee rasistisiksi tai naisvihamielisiksi. Trump herätti jo Harrisin kampanjan alkumetreillä kielteistä huomiota kyseenalaistamalla Harrisin oikeuden identifioitua yhtä lailla mustaksi ja intialaistaustaiseksi ja väittämällä, että Harris ”ryhtyi mustaksi” vasta, kun se hyödytti häntä poliittisesti.
Toisaalta Trumpin uusi sankarin maine saattaa lopulta painaa vaa’assa hänen vanhaa rasistin ja naisvihaajan mainettaan enemmän. Lisäksi hän voi hyötyä maailman tapahtumista ja amerikkalaisten taipumuksesta syyttää niistä istuvaa hallintoa.
Tässä vaiheessa varmaa on vain, että kamppailusta tulee jännittävä.
