Irakin edesmenneen diktaattorin Saddam Husseinin ja Venäjän johtajan Vladimir Putinin välillä on Wall Street Journalin (WSJ) mukaan lukuisia huomionarvoisia yhtymäkohtia alkaen molempien brutaalista lapsuudesta, kyvystä palvella ensin kuuliaisesti mentoreitaan ja sitten syrjäyttää heidät sekä heidän imperialistisista unelmistaan. Molemmat ovat myös tehneet raskaita virhearvioita.
Saddamin aika Irakin johdossa päättyi, kun Yhdysvallat pakotti hänet luopumaan vallasta. Putinilta ei ole vaadittu mitään vastaavaa, WSJ:n artikkelin kirjoittanut journalistikonkari Holman W. Jenkins Jr. sanoo. Sitä ennen Saddam oli vienyt armeijansa 500 000 miehen tappioihin johtaneeseen sotaan Irania vastaan ja kymmenen vuotta myöhemmin tuhoisalle sotaretkelle Kuwaitiin.
Myös Putin käy nyt Jenkinsin mukaan sotaa, jonka voittamiseksi hänellä ei ole suunnitelmaa.
– Hän ei kuitenkaan olisi Saddamin kaltainen, ellei hän ajattelisi, että 100 000 venäläisen hengen uhraaminen saattaisi palvella hänen etujaan, Jenkins toteaa.
Putinin toimintatavalle on Jenkinsin mukaan kuvaavaa, että hän siirsi syrjään perääntymistä ja linnoittautumista esittäneen kenraali Sergei Surovikinin hyökkäyssodan johdosta ja nosti tämän tilalle kenraali Valeri Gerasimovin, joka toteuttaa kuuliaisesti presidenttinsä tahtoa. Keskeinen tavoite on nyt välttää kaikkea sellaista, mikä voisi Yhdysvalloista katsoen näyttää ukrainalaisten tuottamalta tappiolta.
– Venäjän armeija voi oppia siirtämään elintärkeitä keskityksiä Himars-järjestelmien kantaman ulkopuolelle, mutta se ei saamassa uusia kyvykkyyksiä, koordinoidun sodankäynnin hallintaa, ilmaherruutta eikä kykyä neutralisoida USA:n harjoittamaa taistelukentän tarkkailua, joka tekee Ukrainan yllättämisen suurilla mekanisoitujen joukkojen liikkeillä mahdottomaksi, Jenkins sanoo.
Olennainen ero Putinin ja Saddamin välillä on hänen mukaansa se, että Putinilla on ydinaseita, mutta Saddamilla ei niitä ollut.
– Sen seuraus on masentava. Putin todennäköisesti pakottaa sekä Ukrainan että Venäjän maksamaan erittäin korkean hinnan lopputuloksesta, joka tuskin on hänen kannaltaan parempi kuin se, mitä hän olisi voinut saavuttaa yli 300 päivää sitten vetäydyttyään Kiovan esikaupungeista, Jenkins toteaa.
Yhdysvaltojen ja Naton on hänen mielestään syytä kysyä sodan vuosipäivän kynnyksellä itseltään, olisiko sota jo ohi, jos Ukrainalle olisi annettu joitakin kymmeniä F-35-hävittäjiä turvaamaan edes Länsi-Ukrainan ilmatilaa heti Venäjän hyökkäyksen alettua.
