Merikotkan keskeisille lisääntymisalueille on WWF:n mukaan suunnitteilla useiden satojen tuulivoimaloiden hankkeita. Huonosti sijoitettu tuulivoimarakentaminen voi kuitenkin olla kohtalokasta merikotkan kaltaisille suurille petolinnuille.
– Tuulivoimarakentaminen keskittyy rannikkoseuduille eli merikotkan esiintymisalueille. Onkin erittäin tärkeää, että merikotkareviirit hankealueilla selvitetään ja huomioidaan jo tuulivoimaloiden suunnitteluvaiheessa, WWF:n merikotkatyöryhmän suojeluvastaava Jouko Högmander toteaa järjestön tiedotteessa.
Tärkeimmillä poikastuottoalueilla tuulivoimalle soveltumattomat alueet pitää Högmanderin mukaan selvittää erityisen huolellisesti.
– Lounaissaaristossa ja Merenkurkussa olevien reviirikeskittymien merkitys merikotkan poikastuotannolle on niin suuri, että ne tulisi rauhoittaa tuulivoiman rakentamiselta laajempina kokonaisuuksina, Högmander toteaa.
Ohjeen mukaan merikotkan pesän ympärille tulee jättää vähintään kahden kilometrin suojavyöhyke, jolle ei rakenneta tuulivoimaloita. Pesän sijainnin lisäksi tuulivoimaloiden sijoittelussa tulee huomioida myös pesivän merikotkaparin säännölliset saalistusalueet ja lentoreitit.
Lisäksi tuulivoimapuiston alueelle vedetyt voimalinjat voivat olla vaarallisia merikotkille. Kotkat käyttävät sähkötolppia mielellään tähystyspaikkoina, jolloin vaara sähköiskuun on suuri.
– Sähkölinjojen aiheuttamiin petolintujen kuolemiin voidaan vaikuttaa sähkölinjojen maakaapeloinnilla, lisäämällä sähkötolppiin kotkaystävällisiä istuinorsia ja sijoittamalla tolpat kotkien vähemmän käyttämiin paikkoihin. Istuinorret palvelisivat myös sähkön toimitusvarmuutta estämällä turhia oikosulkuja, Högmander kertoo.
WWF:n kenttäkoordinaattori ja merikotka-asiantuntija Teemu Niinimäen mukaan tuulivoimarakentamisessa pitäisi ensisijaisesti hyödyntää jo rakennettuja alueita sekä alueita, joilla ei ole merkittäviä luontoarvoja.
