Kiinan johtajan Xi Jinpingin näennäinen talousoptimismi ei amerikkalaisen talousasiantuntijan Jeremy Markin mukaan enää vetoa kiinalaisiin.
– Viimeisten neljän kuukauden aikana hänen hallintonsa on toistuvasti ilmoittanut toimista maan horjuvan talouden elvyttämiseksi ja samalla väittänyt, että kaikki sujuu loistavasti. Kun nämä toimet osoittautuvat riittämättömiksi, osakemarkkinat luisuvat, talous jatkaa alamäkeään ja Xi yrittää uudelleen, Atlantic Council -ajatushautomon geotalouden tutkimuskeskuksessa työskentelevä Mark sanoo artikkelissaan.
Joulukuun alkupuolella Xi julisti, että Kiinan talous on vakaalla pohjalla, kehittyy myönteisesti ja kaikki tärkeimmät taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tavoitteet on saatettu onnistuneesti päätökseen. Vuoden 2025 tärkeimmäksi talouspoliittiseksi tehtäväksi ilmoitettiin kulutuksen voimakas lisääminen raha- ja finanssipolitiikan keinoin.
– Vastaanotto oli selvästi ristiriitainen. Investointipankki Morgan Stanley kutsui useiden muiden tavoin hallituksen ilmoitusta ”sävyltään aggressiivisimmiksi elvytystoimiksi vuosikymmeneen”, mutta totesi myös, että ”täytäntöönpano on edelleen epävarmaa”. Koska ilmoitukseen ei liittynyt konkreettisia yksityiskohtia, Kiinan osakemarkkinat romahtivat välittömästi. Maassa, jossa muita julkisen mielipiteen ilmaisukanavia ei ole, tämä oli selvä epäluottamuslause, Mark toteaa.
– Luottamuksen puutteen ei pitäisi tulla yllätyksenä. Taloudellisten ongelmien, kuten kotitalouksien heikon kulutuksen, yritysten vähäisten investointien, kiinteistömarkkinoiden romahduksen, korkean nuorisotyöttömyyden ja deflaation, keskellä Kiinan hallitus ei ole puuttunut taantuman perimmäiseen syyhyn, hän muistuttaa.
Viimeisten viiden vuoden aikana Xin hallinto on hänen mukaansa tukahduttanut maan aiemmin niin dynaamisen yksityisen sektorin. Valtion omistamia yrityksiä suosiva ja valtion suunnittelua korostava politiikka on tapahtunut markkinatalouden kustannuksella.
– Yrittäjien luottamuksen rakentaminen riippuu ensisijaisesti uudistusten suunnasta, ei rahapoliittisten elvytystoimien voimakkuudesta. Viimeaikaiset käytännöt viittaavat kuitenkin siihen, että keskittymällä pelkästään [raha- ja finanssipoliittisiin] ratkaisuihin ei kyetä ratkaisemaan Kiinan taloudellisia haasteita, johtava kiinalainen taloustieteen professori Zhang Weiying arvioi elokuussa.
Viimeaikaisissa elvytystoimissa on Markin mukaan keskitytty luotonannon lisäämiseen ja paikallishallintojen massiivisten velkojen uudelleenjärjestelyyn. Peking käyttää paljon rahaa myös teknologian kehittämiseen ja infrastruktuurihankkeisiin, mutta näiden panostusten – erityisesti teiden ja rautateiden lisärakentamisen – hyödyt näyttävät olevan aiempaa rajallisempia.
– Mikä tärkeintä, yritysten ja kotitalouksien lainanotto ei ole päässyt vauhtiin helposta luotonannosta huolimatta, mikä on merkki luottamuksen heikentymisestä, joka on puolestaan heikentänyt kulutusta ja investointeja, Mark huomauttaa.
Xi on hänen mukaansa aiemmin ilmaissut skeptisyytensä kansalaisten hyvinvoinnin lisäämiseen tähtääviä toimia kohtaan ja muistellut lämmöllä omia kokemuksiaan Kiinan kulttuurivallankumouksen aikana, jolloin tarjolla oli lähinnä puutetta ja kurjuutta.
Kyseenalaista kuitenkin on, kuinka moni nykykiinalainen jaksaa ammentaa voimaa Xin nostalgisista puheista. Ellei talous käänny nousuun, Kiinan kommunistinen puolue, joka nousi miltei 80 vuotta sitten valtaan väittäen edustavansa maan köyhintä kansanosaa, saattaakin pian löytää itsensä perimmäisten kysymysten ääreltä.
