Työperäisen maahanmuuton lisääntyessä yhteiskunnastamme on tullut entistä monikulttuurisempi. Mikään ei myöskään viittaa siihen, etteikö ulkomaisen työvoiman määrä tulisi kasvamaan myös tulevaisuudessa.
Samalla se tarkoittaa sitä, että työntekijöiden joukossa on yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät puhu suomea sujuvasti tai ollenkaan. Monissa kansainvälisissä työyhteisöissä yhteiseksi kommunikointikieleksi onkin vakiintumassa englanti suomen sijaan.
Ulkomaisen työvoiman yleistyminen vaikuttaa myös arkisiin tilanteisiin. Todennäköisesti joudut turvautumaan yhä useammin englannin kieleen arkisissa tilanteissa, vaikka et työskentelisikään kansainvälisen yrityksen palveluksessa. Tyypillinen esimerkki tästä on asiakaspalvelutilanne, jossa ruokakaupan tai ravintolan työntekijä ei puhu suomea.
Joitakin asiakkaita tilanne voi turhauttaa. Miksi Suomessa asioidessa ei saa palvelua suomen kielellä? Voiko asiakas jopa vaatia, että hänelle annetaan palvelua nimenomaan suomen kielellä?
Vastaus kysymykseen on: Kyllä, mutta vain tietyissä tilanteissa. Kuluttajaliiton pääsihteeri Juha Beurling-Pomoell huomauttaa, että lain mukaan jokaisella on oikeus saada julkisia palveluita kunkin kunnan virallisilla kielillä. Tämä vaatimus ei kuitenkaan päde yksityisiin toimijoihin kuten ravintoloihin.
Vaikka ravintolalla ei olisi velvollisuutta tarjota palvelua suomeksi, esimerkiksi allergeenit ravintoloissa tarjottavissa ruoka-annoksissa tulee saattaa kuluttajan tietoon kunkin kunnan virallisilla kielillä.
– Kuluttajaliiton mielestä niin sanotuissa välttämättömyyspalveluissa, jotka ovat yksityisiä, kuten ruokakaupoissa, tulisi aina saada palvelua tarvittaessa vähintään kunnan virallisella enemmistökielellä, Beurling-Pomoell toteaa Verkkouutisille.
Etenkin monissa pääkaupunkiseudun ravintoloissa alkaa olla tilanne, ettei palvelua saa aina suomeksi. Syynä on ennen kaikkea ulkomaisen ja kielitaidottoman työvoiman lisääntyminen. Tilanne turhauttaa etenkin niitä asiakkaita, jotka haluaisivat saada palvelua omalla kielellään eivätkä osaa tai halua asioida englanniksi.
Beurling-Pomoellin mukaan paikallisten kielten osaaminen on suuri työllistymisen valttikortti, joten motivaation opiskella kotimaisia kieliä luulisi olevan suuri.
– Kuluttajaliiton mielestä asiakas voi olettaa, että ainakin paikallista enemmistökieltä osataan kussakin ravintolassa ja jos näin ei ole, siitä tulisi Kuluttajaliiton mielestä ilmoittaa jo ravintolan ovella ulkopuolelle näkyvällä tiedotteella. Näin asiakas voi halutessaan mennä jonnekin toisaalle, hän sanoo.
– Kuluttajan keskeinen valta perustuu mahdollisuuteen valita, mitä palveluita käyttää. Tätä oikeutta kannattaa halutessaan hyödyntää, mikäli se vaan on mahdollista, Beurling-Pomoell vinkkaa.
Joissain tilanteissa sekin voi olla perusteltua, ettei palvelua tarvitse antaa suomeksi. Esimerkkinä Beurling-Pomoell mainitsee tietyn maalaisille ihmisille kohdennetun elintarvikekaupan. Tällainen voisi olla esimerkiksi ainoastaan kiinalaisia elintarvikkeita myyvä kauppa. Silloin ei välttämättä olisi kovin erikoista, jos kaupassa ei saa palvelua suomeksi.
– Toki näissäkin kaupoissa myytävissä tuotteissa tulee olla lain vaatimat allergeeni- ja muut tiedot kotimaisilla kielillä, Beurling-Pomoell sanoo.
Lakivelvoitetta ei aina noudateta
Palataan vielä julkisiin palveluihin. Niitä koskee erillinen lakimääräys, jonka mukaan asiakkaan on saatava palvelua omalla äidinkielellään, mikäli kyseinen kieli on kunnan virallinen kieli. Tällä tarkoitetaan suomen kieltä ja joissain tapauksissa myös ruotsin kieltä.
Lakivelvoitteesta huolimatta palvelun saaminen äidinkielellä ei aina onnistu. Beurling-Pomoell nostaa esiin Kuluttajaliiton joulu-tammikuussa kerätyn tutkimusaineiston, jossa tuli ilmi mielenkiintoisia ja huolestuttaviakin asioita. Ongelmat koskettavat etenkin ruotsinkielisiä kansalaisia, sillä yli puolet (51 prosenttia) heistä ei saa helposti julkisia sote-palveluita omalla äidinkielellään.
Tulosten mukaan ruotsinkielisten oli vaikea saada palvelua äidinkielellään myös monissa arjen asioinneissa, kuten ruokakaupassa tai ravintolassa asioidessa.
Ei siis ole mitenkään tavatonta, että palvelua ei saa omalla äidinkielellään. Miten asiakkaan sitten tulee toimia tilanteessa, jossa hän haluaa palvelua suomeksi tai ruotsiksi, mutta ei syystä tai toisesta sitä saa?
– Mikäli kyseessä on julkinen palvelu, jossa asiakkaalla on lain mukainen oikeus saada palvelua suomeksi tai ruotsiksi, mutta oikeus ei kumminkaan toteudu, voi asiakas tehdä muistutuksen kyseiselle palveluntarjoajalle, Beurling-Pomoell toteaa.
Omasta kielestä kannattaa pitää kiinni
Työperäinen maahanmuutto tulee ennusteiden mukaan lisääntymään, ja se kohdistuu etenkin suurille kaupunkialueille. Se tarkoittaa myös sitä, että Suomessakin tulevaisuus tulee olemaan entistä monikulttuurisempi.
Beurling-Pomoell muistuttaa, että monikulttuurisuuden lisääntymisestä huolimatta tietyt lain mukaiset kielelliset oikeudet on kuitenkin aina turvattava. Vaikka Suomeen tulee kasvavissa määrin ulkomaista työvoimaa, se ei tarkoita, että englannin kielen pitäisi syrjäyttää suomen kieli maamme enemmistökielenä. Beurling-Pomoell korostaakin, että enemmistökielen osaaminen on suuri etu ja hyöty asiakaspalvelijalle.
Toisin sanoen olisi suotavaa, että Suomeen muuttavat ulkomaiset työntekijät osaisivat edes välttävästi suomen kieltä.
– Erityisesti julkisissa palveluissa sekä yksityisissä välttämättömyyspalveluissa työnantajien on syytä varmistaa, että heidän asiakaspalvelijansa kykenevät tarjoamaan palvelua myös suomeksi esimerkiksi väärinkäsitysten välttämiseksi, Beurling-Pomoell toteaa.