Suomirockin klassikko Eppu Normaali esiintyi lauantaina viimeisen kerran Tampereen Ratinassa. Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen (kok.) huomauttaa, että yhtyeen jättämää jälkeä on vaikea tiivistää.
– Se on ilmiö. Arvostan heidän 50-vuotista hyvin monipuolista uraansa korkealle. Siitä yhtenä osoituksena myönsimme Eppu Normaalille Tampereen palkinnon ensimmäisellä pormestarikaudellani vuonna 2013. Se on korkein Tampereella myönnettävä tunnustus. Sen jälkeen yhteistyö on jatkunut useissa yhteyksissä ja samalla on ollut ilo viimeisten reilun 10 vuoden aikana tutustua bändiin myös henkilökohtaisesti lämpiminä ja hauskoina ihmisinä, Anna-Kaisa Ikonen kirjoittaa Facebookissa.
Hänen mukaansa yhtyeellä ei olisi tällaista yhteiskunnallista merkitystä ilman, että heidän musiikkinsa on koskettanut suomalaisia kutakin yksilöinä.
– Omassa matkassani Eppujen musiikki on kulkenut läpi elämän – olenhan kasvanut Tampereella manserockin ympäröimänä. Ensimmäisiä omilla rahoillani ostamiani kasetteja oli 80-luvulla Eppujen kasetti. Muistan vieläkin, kun kävelin Epesille sisään sitä ostamaan. Ja kun muutama vuosi sitten sain kutsun Elämäni biisiin, valitsin mukaani Vihreän joen rannalla (kauan sitten), Ikonen sanoo.
Ministeri huomauttaa, että laulu alkaa kiikkustuolissa istumisesta.
– Kymmenen vuotta sitten Eppujen 40-vuotiskeikalla seurueessamme mukana oli Kirsi Kunnas, jonka tunnemme parhaiten akateemikkona ja runoilijana, mutta siellä hän oli yli 90-vuotiaana äitinä, ylpeänä lavalla esiintyvistä pojistaan Martista ja Pantsesta ja koko bändistä.
Jäähyväiskeikalla paikalla oli bändin jäsenten äitejä siskoja, veljiä, lapsia ja lähisukua. Ikosen mukaan oli kunnia saada Epuilta kutsu kuuntelemaan keikkaa istuen heidän kanssaan ja presidenttien arvovaltaisissa seurassa.
– Eilen tosin tuntui, että koko stadion oli yhtä perhettä, joka eli yhdessä tätä historiallista hetkeä. Enää ei taida nousta samanlaista yhtenäiskulttuurin Suomi-ilmiötä, joka yhdistäisi kansaa ja muistojamme näin laajasti ja yli sukupolvien; jonka laulujen sanat kaikki osaisimme ja joka tiivistäisi sanoituksillaan ja melodioillaan suomalaista mentaliteettia, Anna-Kaisa Ikonen toteaa.