Vuosikymmeniä Neuvostoliittoon ja Venäjään perehtynyt ranskalaishistorioitsija Françoise Thom kirjoittaa Desk Russiessa, että lännessä unohdetaan Venäjän käyvän Ukrainan asevoimien lisäksi näkymätöntä sotaa länsimaita vastaan.
Hän huomauttaa, että ”aivan kuten Stalinkaan ei taistellut vain Wehrmachtia vastaan”, vaan valmisteli vuodesta 1942 lähtien omaa näkemyksensä mukaista sodanjälkeistä Eurooppaa.
– Hän soluttautui [Franklin D.] Rooseveltin hallintoon ja avasi neuvostokoulut eurooppalaiskommunisteille, jotka muodostaisivat myöhemmin Stalinin kaavailemien ”ystävällismielisten” hallitusten ytimen ”vapautetuissa” maissa.
Thom korostaa, että venäläisten soluttautumisasteen ymmärtämiseksi tulee ymmärtää selvästi Venäjän suunnitelma.
– Ensinnäkin: Venäjä ei ole luopunut alkuperäisestä tavoitteestaan asettaa venäläismielinen hallitus Kiovaan. Meidän ei tule kuvitella, että Moskova tyytyisi Korean-kaltaiseen jakoon aivan kuten sen vaikuttaja-agentit lännessä ehdottavat. Venäjä haluaa, että länsi pakottaisi Ukraina hyväksymään niin sanotun ”rauhaa alueista”-vaihdon ja alistumaan maansa pilkkomiseen.
Thomin mukaan venäläisiä inspiroi ”Georgian skenaario vuosina 2008–2009”.
– Siihen kuului georgialaisten länsimaiden ”petosta” kohtaan tunteman katkeruuden lietsominen ja veitsen kääntäminen haavassa heidän demoralisoinnikseen, jotta he vaipuisivat epätoivoon ja uppoaisivat takaisin ”venäläiselle maailmalle” ominaiseen korruptioon ja kyynisyyteen sekä valitsisivat uuden hallituksen, jonka nyt tiedämme olevan kollaboraattorihallitus.
Ilman kokemusta ”läntisestä petoksesta Moskova ei onnistu asettamaan satraappiaan Kiovaan”.
– Kremlin kannalta asiat näyttävät lupaavilta. Ajatelkaa millaista katkeruutta ukrainalaiset ovat keränneet viime kuukausien ajan, kun heidät on jätetty silvottaviksi ilman ilmavoimia ja pitkän kantaman ohjuksia; ajatelkaa kuinka demoralisoituja nämä ihmiset ovat, jos länsi kieltää näitä voittamasta pelastaakseen Venäjän autokratia.
Thomin mukaan ”ei voi olla liikaa korostamatta sitä, että jos annamme Venäjän amputoida Ukrainan, tarkoittaa se käytännössä perusteiden luomista peitellylle (tai peittelemättömälle) venäläismieliselle vallanotolle Kiovassa.”
Moskova turvautuu epäviralliseen yhteydenpitoon
Venäjä on historiassaan luottanut salaisiin yhteydenpitokanaviin, koska ”ne mahdollistavat kulissin takaisen ja liittolaisilta salassa pysyvän päätöksentekijöihin kohdistuvan päätöksenteon”.
– Se antaa mahdollisuuden painostaa läntisiä keskustelukumppaneita tekemään päätöksiä, jotka ovat lännen etujen vastaisia, ja jotka muuten päätyisivät julkisesti keskusteltaviksi. Se antaa mahdollisuuden syöttää päätöksentekoon johtavaa disinformaatiota, joka tulisi muuten [julkisessa keskustelussa] vasta-argumenttiensa vesittämäksi.
Vaikutustyön ansiosta Roosevelt jätti aikanaan puoli Eurooppaa Stalinille. Länsi-Saksan Ostpolitik perustui salaiseen yhteydenpitoon Willy Brandtin liittokansleriudesta lähtien ja sen ansiosta ”Neuvostoliitto onnistui luomaan vuosia kestäneen loismaisen rinnakkaiseloon lännen kanssa”.
– Se antoi happea henkitoreissaan olevalle neuvostotaloudelle ja mahdollisti jättimäiset asevarusteluohjelmat, jotka kantavat edelleen hedelmää, koska [Vladimir] Putinin armeija tällä hetkellä nojaa tuolta ajalta peräisin oleviin asevarantoihin.
Moskovan lepyttely on vaarallista
Perinteisesti Venäjä pyrkii salaisen yhteydenpidon kautta luomaan ”lepyttelypuolueen” vaikutuskohteenaan olevaan maahan.
Toisesta maailmansodasta lähtien Moskovan tärkein kohde on ollut arkkivihollisena pitämänsä Yhdysvallat, jossa lepyttelyllä on pitkät perinteensä.
– Se hallitsi [Barack] Obaman hallintoa niin paljon, että Washington julisti reset’in [suhteiden nollauksen] heti sen jälkeen, kun Venäjä oli amputoinut Georgiasta kaksi maakuntaa elokuun 2008 sodan jälkeen.
Vielä tätä seuraavina vuosina ”Yhdysvallat osoitti heikkoutta ja täydellistä kyvyttömyyttä ymmärtää Venäjän tavoitteita ja modus operandia [toimintatapaa]”.
– Krimin anneksio ei opettanut eikä myöskään Venäjän helmikuun 24. päivän hyökkäys Ukrainaan.
Esimerkkinä merikkalaisten lepyttelyhalusta ja ”Washingtonin sisäistämästä Kremlin propagandasta” Thom mainitsee hiljattaisen Newsweekin artikkelin, jossa CIA-lähde korosti ”Bidenin hallinnon halua pitää Yhdysvallat kaukana ongelmista ja rauhoitella Venäjää siitä, ettei eskalaatiolle ole tarvetta”.
– Venäjä hyökkää Ukrainaan ja Venäjä on se, jota pitää rauhoitella! Venäjä suorastaan tutisee lännen päättäväisyyden edessä! päivittelee Thom.
”Olisiko liittoutuneiden pitänyt pelätä natsi-Saksan nöyryyttämistä?”
Hänen mukaansa Ranska ja Saksa ovat ymmärtäneet, että Baltian maat ja Puola olivat oikeassa varoittaessaan Venäjästä. Sen sijaan CIA korosti kyseisessä Newsweekin haastattelussa ”sitoutuneensa salaiseen sopimukseensa Moskovan kanssa”.
Newsweekin artikkelissa CIA:n tiedustelulähde kertoi, että marraskuussa 2021 Yhdysvallat vakuuttaneen Kremlille, ettei se tavoittele vallanvaihdosta Venäjällä eikä tule toimimaan suoraan Venäjää vastaan. Moskova taas vakuutti kohteenaan olevan Nato-maiden sijasta Ukraina, ”ja että se ymmärtää yhdessä sovitut periaatteet erikoisoperaatioista”.
Thomin mukaan Yhdysvallat antoi tällä tavoin Venäjälle avoimen valtakirjan hyökätä Ukrainaan. Ukrainan kansakunnan hävittämiseen tähtäävän sodan nimeämisellä ”sotilaalliseksi erikoisoperaatioksi ei pyritty hämäämään vain venäläisiä vaan myös amerikkalaisia”.
Hän katsoo, etteivät amerikkalaiset ole oppineet venäläisistä yhtään mitään sitten Rooseveltin päivien. Suurhyökkäyksen jälkeenkin maat ovat käyneet salaisia diplomaattisia keskusteluja kaksi kertaa kuukaudessa, kuten Moscow Times kertoi heinäkuun lopulla.
Keskusteluissa venäläiset eivät ole osanneet kertoa, mitä he haluavat tai mikä olisi heidän mielestään voitto, mutta ovat korostaneet, ettei ”Venäjän nöyryyttävä tappio ole heille vaihtoehto”.
Thom huomauttaa tällaisten yhteydenpitojen olevan itsessään ”palvelus Kremlille”. Venäjän KGB-taustaiset päättäjät ovat ihmistuntemuksen ammattilaisia.
– Tämän kaltaisessa luottamuksella vuorovaikutuksessa venäläiset eivät koskaan paljasta korttejaan antaen vastustajansa puhua, jotta heille selviäisi mitä myönnytyksiä olisi mahdollista varsinaisessa ”lypsyhetkessä” saada. Ja tietysti tuttu hokema: älkää nöyryyttäkö Venäjää. Voisitteko kuvitella, että huhtikuussa 1945 liittoutuneiden päähuolena olosi ollut ”[Adolf] Hitlerin kasvojen säilyttäminen” ja ”olla nöyryyttämättä Saksaa”.
