Yhdysvaltojen talous on rullannut viime vuosina huomattavasti nopeammin kuin muiden kehittyneiden talouksien. Maan bkt on kasvanut vuoden 2019 lopusta lähtien 11,4 prosenttia. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ennustaa tämän vuoden kasvuksi 2,8 prosenttia.
Taustalla on ilmeisiä syitä: Ukrainan sota on vaikuttanut vähemmän Yhdysvaltoihin kuin Eurooppaan muun muassa USA:n runsaan kotimaisen energiansaannin vuoksi, ja USA on toipunut nopeammin pandemiasta kuin useat G7-maat.
Yhdysvaltain kasvu perustuu kuitenkin pääosin nopeampaan tuottavuuden kasvuun, joka on kestävämpi taloudellisen suorituskyvyn veturi, muistuttaa talouslehti Financial Times artikkelissaan.
Yhdysvalloissa työn tuottavuus on kasvanut 30 prosenttia vuosien 2008–2009 finanssikriisin jälkeen, mikä on yli kolminkertainen vauhti verrattuna euroalueeseen ja Isoon-Britanniaan.
Tuottavuuskuilu on näkynyt jo vuosikymmenen ajan ja muokkaa maailmantalouden hierarkiaa. Euroalueen talouskasvu on ollut vain kolmanneksen Yhdysvaltojen talouskasvusta pandemian jälkeen, ja euroalueen talouden odotetaan kasvavan tänä vuonna IMF:n mukaan vain 0,8 prosenttia.
Vastaavasti Japanin ja Britannian taloudet ovat kasvaneet vain 3 prosenttia viimeisen viiden vuoden aikana. Yhdysvallat ohittaa tuottavuuden kasvussa lähes kaikki kehittyneet taloudet, joista monet ovat joutuneet hitaan kasvun, heikentyneen elintason, kireän julkisen talouden ja heikentyneen geopoliittisen vaikutusvallan kierteeseen.
Tuottavuuden kasvu, joka mittaa resurssien tehokasta käyttöä taloudessa, antaa työntekijöille mahdollisuuden ansaita korkeampia palkkoja, laajentaa yritysten kannattavuutta ja kasvattaa verotuloja, mikä viime kädessä nostaa elintasoa, FT muistuttaa artikkelissa.
Yhdysvalloissa työtuntikohtainen tuotanto oli tämän vuoden kolmannella neljänneksellä kasvanut 8,9 prosenttia pandemiaa edeltävästä vuoden 2019 lopun tasosta.
Euroalueella työn tuottavuus kasvoi 5,3 prosenttia viiden vuoden aikana vuoteen 2007 asti. Tuottavuuskasvu putosi 2,6 prosenttiin viiden vuoden jaksolla vuoteen 2019 mennessä ja vain 0,8 prosenttiin viimeisimmän viiden vuoden aikana.
Yhdysvaltojen etumatka tulee teknologiasektorilta.
– Jos jätämme teknologiasektorin ulkopuolelle, EU:n tuottavuuden kasvu viimeisten 20 vuoden aikana olisi suurin piirtein yhtä suuri kuin Yhdysvaltojen, Euroopan kilpailukyvystä raportin syksyllä kirjoittanut EKP:n entinen pääjohtaja Mario Draghi on todennut.
Maailmanlaajuisesti suurimmat t&k-investoijat keskittyvät yhä enemmän ohjelmistoihin ja tietokonepalveluihin, jotka ovat ohittaneet esimerkiksi lääketeollisuuden ja autoteollisuuden ja nousseet johtaviksi investointikohteiksi. Aloja hallitsevat usein suuret yhdysvaltalaiset yritykset.
FT:n mukaan Yhdysvaltojen osuus G7-maiden riskipääomarahoituksen määrästä viime vuosikymmenen aikana oli 83 prosenttia, ja fDi Marketsin tietojen mukaan maa houkutteli myös 14,6 prosenttia maailman kaikista uusista ulkomaisista suorista sijoituksista tämän vuoden ensimmäisen 10 kuukauden aikana, mikä on ennätyskorkea lukema.
Trendi heijastelee myös erilaista kilpailukyvyn käsitettä, toteaa taloustieteilijä Samy Chaar FT:lle.
– Amerikkalaiset tavoittelevat innovaatioiden tuottavuutta, joka on investointivetoista, kun taas muu maailma näyttää olevan toisessa talouslogiikassa. He keskittyvät paljon enemmän kustannuskilpailukykyyn, hän havainnoi.
Yhdysvallat osoittaa enemmän riskinsietokykyä sekä sijoittaja- että hallitustasolla.
– Yhdysvaltalaiset sijoittajat ottavat suurempaa riskiä teknologia-alalla kuin minkään muun maan sijoittajat, sanoo Piilaaksossa toimiva kanadalainen teknologiayrittäjä Michael Buhr FT:lle.
Onnistuneet sijoitukset luovat lisää riskirahastoja, jotka puolestaan synnyttävät uusia yrittäjiä ja yrityksiä, mitä Buhr kuvailee ”vauhtipyöräefektiksi”.
EU:ssa monimutkainen sääntely, huippuluokan akateemisten instituutioiden puute sekä pienemmät ja pirstoutuneemmat markkinat ovat muita Draghin kilpailukykyraportissa esiin tuomia innovaatioiden esteitä.
Vaikka eurooppalaiset yritykset yrittäisivät laajentua Yhdysvaltojen hallitsemilla teknologia- ja sosiaalisen median markkinoilla, brittiläisellä tai ranskalaisella yrityksellä ei ole tilaa tulla markkinoille ja yrittää kilpailla, sanoo Northwestern Universityn ekonomisti Robert Gordon.
– Ne eivät vain ole liian pieniä, vaan ne ovat myös myöhässä.
