VERKKOUUTISET

Yle mittaa haastateltavien ”etuoikeuksia” ja tekee journalismin sijaan puna-vihreää aktivismia

Picture of Ivan Puopolo
Ivan Puopolo
Kirjoittaja on toimittaja ja mediapersoona.
Monimuotoisuuden vahtimisessa huomio kiinnitetään epäolennaiseen – siihen kuka puhuu eikä mitä puhutaan, Ivan Puopolo kirjoittaa näkökulmassaan.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Ilta-Sanomat julkaisi äskettäin jutun, joka paljasti eriskummallisia kriteereitä haastateltavien valinnoissa Ylellä. Toimittajat ja tuottajat pitävät kirjaa muun muassa haastateltavien ihonväristä, etnisyydestä, “kehollisuudesta”, sukupuolesta ja iästä. Eräs toimittaja oli saanut huomautuksen siitä, että hänen jutuissaan on “liikaa heteromiehiä”.

Ihonvärin ja etnisyyden syynäämisellä on historiallisesti varsin ikävä kaiku, mistä syystä saattaisi olettaa, että kaikenlaisesta “kallonmittailusta” pysyteltäisiin mahdollisimman kaukana. Tällä kertaa tavoitteena ei kuitenkaan ole etninen yhtenäisyys vaan etninen monimuotoisuus, joten hui hai turha tiukkapipoisuus.

Kaiken taustalla on Ylen virallinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunitelma, jonka myötä Ylellä “monipuolistetaan” sisältöjä. Yksi osa tätä kokonaisuutta on “etuoikeutettujen” määrän vähentäminen Ylen sisällöissä.

– Yritämme monipuolistaa sisältöjä. Keskustelemme toimituksissa nykyään paljon esimerkiksi siitä, puhuvatko meillä aina etuoikeutetut ihmiset, kertoi Ylen kehityspäällikkö Kati Puustinen Ilta-Sanomille.

Ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten Ylellä selvitetään, kuka on ”etuoikeutettu”. Se kuitenkin tiedetään, että Yle kouluttaa henkilöstöään monimuotoisuuskoulutuksissa. Lisäksi tiedetään, että aiemmin muun muassa oikeusministeriössä järjestetyissä vastaavissa koulutuksissa on esitelty niin sanottua etuoikeuskehää.

Etuoikeuskehä kertoo, kuinka etuoikeutettu ihminen on. Etuoikeuksien määrä riippuu erilaisista ihmisen synnynnäisistä ja osin hankituista ominaisuuksista, joiden oletetaan olevan hyödyllisiä. Esimerkiksi valkoihoinen, omistusasunnossa asuva hetero on kehän mukaan etuoikeutetumpi kuin vuokralla asuva, mustaihoinen homoseksuaali.

Aina voi toki kysyä, kuinka suuri etuoikeus on omistaa asunto vaikkapa Anttolasta, jossa hinnat rymistelevät alas tasaisen varmasti. Tai kuinka suuri etuoikeus on maksaa 300 000 euron asuntolainasta yhtäkkisen korkojen nousun myötä reilu 10 000 euroa vuodessa enemmän. Pahimmillaan edessä on asunnon pakkolunastus ja massiiviset velat vuosiksi eteenpäin. Kun ei huomioida omistajan riskiä, saadaan näyttävämpiä tuloksia!

Niin tai näin, monimuotoisuuden lisääminen ja “etuoikeutettujen” näkyvyyden vähentäminen on varmasti joidenkin mielestä kannatettava tavoite. Ylelle se kuitenkin on ongelma siksi, että tavoite ei ole journalistinen vaa poliittinen.
Journalistisin perustein tehdyillä valinnoilla on periaatteessa vain yksi päämäärä: yleisön etu.

Ylen monimuotoisuuskriteerit eivät palvele yleisön etua vaan niiden etuja, jotka “monimuotoisuustyökaluilla” tulevat Ylen lähetyksiin valituiksi. Sisältö toki voi parantua, mutta yhtä hyvin se voi huonontua.

Monimuotoisuuden vahtimisessa huomio kiinnitetään epäolennaiseen – siihen kuka puhuu eikä mitä puhutaan.

Kun monimuotoisuuden kriteereiksi on asetettu muun muassa ihonväri, keho ja sukupuoli, Ylestä on tullut joidenkin etuja ajava aktivisti joidenkin muiden kustannuksella. Tosiasiallisesti Ylen valitsemat kriteerit palvelevat suoraan punavihreän ja feministisen ideologian tavoitteita. Vanha tuttu patriarkaatti on brändätty uudelleen nimellä “etuoikeutettu”.

Samaan aikaan tiedetään, että vihreiden, naisten ja arvoliberaalien luottamus Yleä kohtaan on kasvanut, kun taas konservatiivien, miesten ja perussuomalaisten laskenut. On päivänselvää, että kun Yle näin suoraan edistää yhden ideologian intressejä, luottamus ideologian kannattajien keskuudessa kasvaa ja muiden osalta heikkenee. Tässä on myös räikeä ristiriita sen kanssa, että Yle toistuvasti julistaa olevansa nimenomaan journalistinen eikä poliittinen toimija.

Ylen alistuminen aktivistien vaikuttamisen välineeksi ei kuitenkaan korjaannu muuttamalla valintakriteereitä palvelemaan jotain toista poliittista intressiä. Haastateltavien ulkonäköön, sukupuoleen ja identiteettiin liittyviä kriteerejä voi vaihdella loputtomasti, mutta lopputulos on aina sama: joidenkin etuja ajetaan ja joidenkin muiden ei.

Ainoa oikea tavoite olisi ajaa yleisön etua eli keskittyä identiteettipolitiikan sijaan journalismiin. Siinä onnistumista ei mitata haastateltavien ihonvärillä.

Edit 17.6.2024 10.36 Lisätty linkkejä.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
› Uutissyöte aiheesta , , ,
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Opi sukeltamaan, ajattele kuin valkohai!

Suositut sukelluskurssit kokeneiden ammattilaisten johdolla. Verkkokaupassamme voit räätälöidä itsellesi sopivan paketin.
Tarjous

MUISTA LOGO!

Oy Sarin sukellus Ab
Roihupellon maauimala, Niinistö

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)