Polttoaineiden murros on rantautumassa kovaa vauhtia myös lentokoneisiin. Viimeaikaiset testilennot vahvistavat käsitystä siitä, että nimenomaan vety on avain tulevaisuuden päästöttömään lentämiseen. Muutokseen liittyy kuitenkin vielä haasteita. Asiasta kertoo Yle.
Ensimmäiset matkustajalentokoneilla tehdyt testit on suoritettu jälkiasennetuilla vetypohjaisilla moottoreilla. Esimerkiksi Universal Hydrogen ja ZeroAvian ovat vaihtaneet koneissaan perinteiset potkuriturbiinimoottorit vetypolttokennoon ja sähköön perustuvaan voimansiirtolaitteistoon.
Yhtiöt tähtäävät vetylentokoneidensa käyttövalmiuteen vuonna 2025. Tanskalaisen DAT-lentoyhtiön on määrä aloittaa kaupalliset vetylennot samana vuonna.
Eurooppalaisen Airbusin tavoitteena on tuoda markkinoille vetylentokoneet vuoteen 2035 mennessä. Vetykaasun sijaan sen koneissa tullaan käyttämään energiatiheämpää nestemäistä vetyä tilan ja painon säästämiseksi. Tämä seos poltetaan suoraan koneen kaasuturbiineissa.
Suomalaista lentoyhtiö Finnairia kiinnostavat erityisesti Euroopan sisäisiin ja jopa mannertenvälisiin matkoihin kykenevät vetylentokoneet. Niitä saattaa kuitenkin joutua odottamaan 2050-luvulle asti. Haasteena on erityisesti riittäävän vetymäärän varastoiminen lentokoneeseen.
– Vedyn energiatiheys on tilavuusyksikköä kohden synteettisiä polttoaineita heikompi. Lentokone pitää rakenteellisesti suunnitella uudelleen, jotta vetyä voidaan varastoida lentokoneen rakenteisiin tarpeeksi paljon, sanoo Finnairin laivastohallinnon johtaja Riku Aho Ylelle.
Vedyn käyttämisessä lentokoneisiin liittyy myös olennaisesti kysymys logistiikasta. Vedylle tulisi nimittäin rakentaa jakelu- ja varastointijärjestelmä lentokentille.
– Vety voidaan tuoda lentokoneille autoilla, kuten lentopolttoaine nykyisin. Vaihtoehtona on maanalainen putkijärjestelmä, kertoo johtaja Henri Hansson Helsinki-Vantaan lentokentästä vastaavalta Finavialta.
Kun vedyn käyttö yleistyy, sitä voitaisiin jopa tuottaa lentoasemilla. Tämä helpottaisi vedyn kuljettamisen logistiikkaa merkittävästi. Tähänkin kuitenkin liittyy teknisiä ja taloudellisia kipukohtia.
– Polttotekniikalla tai elektrolyysillä tehtyä vetyä on täysin mahdollista tehdä, mutta viime kädessä kysymys on siitä, onko teknis-taloudellista mahdollisuutta skaalata sitä mittakaavaa niin isoksi, että se riittää palvelemaan isoja käyttäjämääriä, Hansson pohtii.
