Pilvet viilentävät kesällä maapalloa vähentämällä auringonpaahdetta. Vastavuoroisesti talvella ne lämmittävät estämällä lämmön karkaamista avaruuteen. Pilvet muodostavat varjoja ja elämälle välttämättömiä vesisateita. Pilvien nopea väheneminen etenkin pohjoisella pallonpuoliskolla on huolestuttava uutinen, kertoo Yle.
Pilvikato on ongelma erityisesti valtamerten yläpuolella, sillä tummat valtameret varastoivat enemmän lämpöä kiihdyttäen maapallon lämpenemistä. Merien osuus maapallosta on huimat 70 prosenttia.
Alkuvuodesta julkaistun tutkimuksen mukaan Itämeren alueella pilvet ovat vähentyneet merkittävästi ja auringon säteily on kasvanut huomattavasti. Tutkimuksen mukaan vuonna 2012 kesä alkoi Pohjois-Euroopassa keskimäärin 18 päivää aikaisemmin ja päättyi 12 päivää myöhemmin kuin vuonna 1953.
Toisen tutkimuksen mukaan pilvien määrä kesäaikana Grönlannin alueella väheni 84 prosenttia vuosina 1982–2009.
Ongelmaa taklaamaan perustetun Ocience-yhtiön perustaja Tomi Nymanin mukaan keskeisiä syitä nopeasti edenneeseen pilvikatoon on luontokato ja ilman pienhiukkasten, aerosolien, vähentyminen.
Pilvet ovat vesipisaroiksi tai jääkiteiksi tiivistynyttä vesihöyryä, ja aerosolit ovat keskeisiä niiden muodostumiselle. Aerosolihiukkasia taas muodostuu muun muassa kasveista yhteyttämisen sivutuotteena syntyvien hiilivetyjen kautta.
Helsingin yliopiston professorin Markku Kulmalan mukaan isojen aerosolihiukkasten määrä oli huipussaan 20 vuotta sitten. Sen jälkeen niiden määrä on lähtenyt laskuun.
– Jos aerosoleja on liian vähän, vesipisarat eivät tiivisty eivätkä pilvet muodostu. Silloin meillä syntyy pilvikato, Kulmala sanoo.
Nymanin Ocience-yhtiön yksi ratkaisu pilvikatoon on planktonin kasvun kiihdyttäminen valtamerissä. Kasviplankton toimii valtamerillä ruokaravintoketjun perustana ja siten mahdollistaa muiden lajien elpymisen. Myös globaalin kulutuksen ja päästöjen puolittaminen on Nymanin mukaan tärkeää.
– Kun lajit elpyvät, aerosolituotanto palautuu yhteyttämisen ja muun mikrobitoiminnan kautta. Silloin meret jäähtyvät ja pilvet palautuvat. Samalla myös merten happamoituminen hidastuu, Nyman toteaa.
