Väittelystä on tullut ohihuutelua. Siihen ovat haksahtaneet Ylen johto, poliitikot, journalistit ja tutkijat puhuessaan eri rooleissa eri asioista.
Yleisradio on henkilöitynyt toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttilaan. Hän on kokenut entinen toimittaja, joka hallitsee hallinnon ja talouden lisäksi mainiosti yhtiön kovan ytimen, uutis- ja ajankohtaisjournalismin.
Ylä-Anttilan ja Ylen ongelmana on palomuuri. Toimitusjohtaja ei voi kajota riitelyyn jutuista ja ohjelmista. Ne ovat muiden yleläisten tontilla.
Ylessä on unohdettu vanha viisaus, että vaikeissa asioissa kannattaa avata suunsa. Vaikeneminen ja hidastelu jättävät tilan arvostelijoille ja väärille tiedoille. Väinö Leskisen (sd.) mukaan: jos mikään muu ei auta, silloin kannattaa kokeilla totuutta.
Ylellä on useita päätoimittajia. Yksityisen median päätoimittajiin verrattuna he osallistuvat verkkaisesti julkiseen keskusteluun.
Ylen päätoimittajat ovat ruokkineet hämmennystä. Riikka Räisänen on joutunut eri yhteyksissä täydentämään ja oikaisemaan vastaavan päätoimittajan Jouko Jokisen lausuntoja.
Tuoreeseen kohuun yhtiön monimuotoisuuskoulutuksesta neljä vastaavaa päätoimittajaa osallistuivat erikoisesti, yhteisellä lausumalla. Kun mukana ovat kaikki, jää epäselväksi, mistä kukin vastaa.
Toinen ongelma on yhtiön kitsas tiedotuslinja. Toimitusten kyselyihin vastataan sähköpostilla. Lisäksi yhtiö kertoo niukasti siitä, kuinka se käyttää verovaroja.
Ylellä on parhaat mahdollisuudet pitää keskustelu asiallisena ja itse asiassa. Onnistuminen vaatii avoimempaa viestintää.
Ylen päätoimittajien pitää tulla nopeammin julkisuuteen, vastata kysymyksiin ja pysyä totuudessa. Kommunikeat kuuluvat ulkopolitiikkaan.
Uskottavuutensa vahvistamiskesi Ylen on kerrottava nykyistä tarkemmin, kuinka se käyttää verovaroja.
Yksityisen median päätoimittajat vastaavat henkilökohtaisesti ja nopeasti arvosteluun. He puolustavat välinettään, sen toimintaedellytyksiä ja hyvää journalismia.
Kaupallisessa mediassa joillakin päätoimittajilla on kahdet kortit. Journalistin ohjeiden asemesta työtä voi ohjata osakeyhtiölaki. Tulosvastuullisen päätoimittajan on osaltaan huolehdittava yhtiön kassasta, josta maksetaan toimituksen palkat ja omistajien osingot.
Päätoimittajien kaksoisrooli sotkee keskustelua. Kun yksityinen media tarttuu Ylen journalismiin tai utelee laitoksen rahoituksesta, se saatetaan tulkita hyökkäykseksi koko Yleä vastaan. Virhearvioihin ovat sortuneet toimittajat, poliitikot ja tutkijat.
Ylen tukeminen on kaksiteräinen miekka. Yleisradio on maan tärkein tiedotusväline, yksi sivistysvaltion keskeisistä pilareista.
Veroeurot toisaalta vääristävät kilpailua mediassa. Ylen toiminnan leikkaus ei poistaisi kaupallisen median vaikeuksia. Liiketalouden ehdoilla toimivat tiedotusvälineet eivät välttämättä pystyisi täyttämään Ylen supistamisesta aiheutuvaa aukkoa.
Politiikassa Yle-keskustelua on hallinnut raha. Tätä ovat jotkut tukijat arvostelleet. Joissakin puheenvuoroissa on pohdittu, pitäisikö liikenne- ja viestintäministeriön eli hallituksen roolia vahvistaa Ylen ohjauksessa.
Ylen rahat ovat poliitikkojen käsissä eli kansalaisten taskuissa. Kansanedustaja Matias Marttisen (kok,) johtama parlamentaarinen ryhmä ei ole päässyt sopuun yhtiön rahoituksesta.
Marttisen ryhmän ja muiden kansanedustajien kannattaa keskittyä vain euroihin. Yle on eduskunnan radio, jonka ohjelmia kansanedustajat eivät pysty ropeloimaan.
Poliittisen väittelyn laajentaminen Ylen ohjelmiin olisi riemuvoitto perussuomalaisille. Sellainen keskustelu olisi taka-askel ja haitaksi Ylen uskottavuudelle ja journalismille.
