Energiateollisuus toteutti sähkönmyyjille kyselyn erihintaisten määräaikaisten sopimusten lukumääristä 14.2.-21.2.2023. Kyselyyn vastasi 32 sähkönmyyjää, jotka edustavat 79,1 prosenttia kaikista asiakkaista. Hinnat eivät sisällä sähkön siirtoa ja sähköveroa.
Puolet kaikista nyt voimassa olevista sähkönmyyntisopimuksista on määräaikaisia. Valtaosa määräaikaisista sopimuksista on tehty noin kahdeksi vuodeksi, lyhyempiä oli 4,5 prosenttia. Todennäköisesti lyhyitä sopimuksia on kuitenkin viimeisten puolen vuoden aikana tehty aiempaa enemmän.
Kyselyn tulokset poikkeavat aiemmin julkisuudessa olleista Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen Datahuoneen julkaisemista laskelmista.
Energiateollisuuden kyselyssä yli 20 tai 30 senttiä kilowattitunnilta hintaisten sopimuksien osuus oli vain noin puolet Datahuoneen laskelmiin verrattuna. Pitkäkestoisia asiakkaiden sitoumuksia korkeimpiin sähköenergian hintoihin on kyselyn mukaan voimassa vähemmän kuin Datahuoneen raportissa pääteltiin.
– Merkittävällä asiakasjoukolla on määräaikaisia sopimuksia, joiden hinta tuntuu nyt korkealta. Mahdolliset tulevat politiikkatoimet, jos niitä halutaan, kaipaavat kuitenkin ehdottomasti syvemmälle menevää tiedonhankintaa, jotta apu osuu oikeisiin kohteisiin, toteaa Energiateollisuus ry:n energiamarkkinoista vastaava johtaja Pekka Salomaa.
Valtiovalta on jo monin tavoin tullut kalliin sähkön hinnan vuoksi vaikeuksiin joutuneiden asiakkaiden avuksi. Varoja näihin tarkoituksiin kerätään sähköalan väliaikaisella voittoverolla. Sähköhyvitystä tukee lisämaksuaika, jota asiakas voi pyytää keväältä kertyville sähkölaskuilleen.
– Jo tehdyt politiikkatoimet ovat avuksi kuluvana keväänä ja tulevana kesänä, joillekin asiakkaille loppuvuodeksikin, Salomaa toteaa.
Mahdolliset uudet toimet kohdistuvat vaalien ja hallituksen vaihdoksen takia loppuvuoteen ja vuoteen 2024.
– Jatkoa ajatellen on syytä hahmottaa se, miten mahdolliset politiikkatoimet voidaan kohdistaa juuri heihin, joiden mahdollisuudet selvitä tilanteesta omilla tuloillaan ja varoillaan ovat heikoimmat, Salomaa toteaa.
– Kukaan ei voi varmasti ennustaa sähkön hinnan tulevaa kehitystä ja sitä, oliko esimerkiksi viime syyskuussa alkanutta 24 kuukauden jaksoa ajatellen lopulta edullisempaa valita silloin tarjolla ollut edullisin määräaikainen kahden vuoden sopimus vai pörssisähkö, hän jatkaa.
Määräaikaisten sopimusten määrä olisi Energiateollisuuden kyselyn mukaan vähentynyt muutamilla prosenttiyksiköillä, kun osa asiakkaista on mieluummin ottanut joko riskipitoisen pörssihinnoitellun sähkösopimuksen tai määräaikaisia sopimuksiakin kalliimman toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen, välttääkseen sitoutumisen pitkään kalliiseen sopimukseen.
Helmikuussa määräaikaisen sopimuksen hinta on ollut toistaiseksi voimassa olleisiin sopimuksiin nähden edullisempi eli nämä asiakkaat ovat kuluneen talven aikana hyötyneet valinnastaan.
Pörssihintaiset ovat olleet varsinkin tammi-helmikuun aikana määräaikaisia edullisemmat, mutta jatkosta ei Salomaan mukaan kukaan tiedä. Toisaalta määräaikaisen sopimuksen valinnut asiakas on välttänyt pörssihintaiseen sisältyvän riskin.
– Energia-alalta muistutettiin loppukesällä ja syksyllä monesti sopimustyyppien eroista. Hintariskit ja huoli sähkön riittävyydestä hallitsi kuitenkin keskustelua, ja tämä vaikutti ihmisten valintoihin. Keskusteluun talven riskeistä osallistuivat myös monet muut tahot, kuten tutkijat, monesti hälyttävämmässä äänensävyssä kuin varsinaiset energia-alan toimijat, Salomaa sanoo.
Energiateollisuuden mukaan on välttämätöntä, että tehtyjä sopimuksia kunnioitetaan ja jälkikäteisiä sopimuksiin puuttuvia lainsäädäntömuutoksia ei tehdä ilman täyttä korvausta muutoksesta kärsivälle.
Sopimuksen voimassaoloajan päättyessä asiakas joutuu miettimään, mitä tekee jatkossa.
