Venäjän presidentti Vladimir Putin on yli kaksi vuosikymmentä kestäneellä valtakaudellaan luonut erityislaatuisen valtiorakenteen, jonka yhtenä kulmakivenä voidaan nähdä olevan Tshetshenian tasavallan hirmuhallitsija Ramzan Kadyrov.
Kadyrovin asettaminen valta-asemaan oli Putinin ratkaisu toisen Tšetšenian sodan jälkeen, jolloin levoton tasavalta haluttiin rauhoittaa aggressiivisesti. Hänen ansiostaan alueella aikaansaatiin Venäjään kohdistuva näennäinen uskollisuus. Nykyään Kadyrov hallitsee aluetta mielivaltaisesti omilla pelisäännöillään ja laittomuuksillaan, nauttien samalla vahvaa Moskovan tukea.
Venäjä-asiantuntija Mark Galeottin mukaan Putinin aikanaan tekemät ratkaisut ja niiden kauaskantoiset vaikutukset ovat osin tulossa kuitenkin tiensä päähän.
– 2000-luvulla hän oletti ennen kaikkea, että hänellä olisi aina runsaasti resursseja palkita mukautuvat paikalliset johtajat ja kuvernöörit – ja myös runsaasti voimavaroja rangaista ongelmanaiheuttajia, hän päättelee The Sunday Times kolumnissaan.
Kadyrovin terveydentilasta on liikkunut viime aikoina spekulaatioita sekä Venäjällä että ulkomailla. Hänellä sanotaan olevan kuolemanvakava munuaissairaus. Kadyrovin pojat ovat vielä liian nuoria ottaakseen tasavallan johdettavakseen, joten hänen seuraajaksi on kaavailtu muun muassa Ahmat-joukkojen komentaja Apti Alaudinovia.
Galeotti uskoo, että Venäjällä on edessään kimurantti vallan uudelleenasettelu, joka johtaa uuteen poliittiseen aikakauteen. Hän kuvailee tilannetta ”kauhuntasapainon vaappumiseksi”. Hän uskoo, että Kadyrovin kuolema saattaisi jopa sysätä Venäjän uuteen sotaan, koska todennäköisesti kiista seuraavasta vallankahvaan asettujasta äityisi aseelliseksi.
– Putinin hallinnolle epävakaus Tšetšeniassa olisi haitallista erityisesti, koska samaan aikaan on meneillään hyökkäyssota Ukrainassa. Putin olisi dilemman edessä sen suhteen, että mihin hän voimavaroja asettaisi, Ukrainaan vai Pohjois-Kaukasiaan, Galeotti analysoi.
Hänestä Putinin sisäpoliittinen päätöksenteko on tästä eteenpäin hyvin pitkälti kriisinhallintaa.
– Venäjä pitää tiukasti kiinni gerontokratiastaan, samalla kun seuraava poliittinen sukupolvi odottaa kärsimättömästi vuoroaan. Lännen on valmistauduttava pirstoutuvaan Venäjään, hän toteaa.
