Ukrainan kerrottiin moukaroineen Kurskin alueella sijaitsevaa Khalinon lentotukikohtaa noin seitsemällä ATACMS-ohjuksella ja 12 räjähdelennokilla marraskuun lopulla.

Osa ohjuksista torjuttiin, mutta monet pääsivät läpi haavoittaen useita sotilaita. Ukrainan asevoimat vahvisti hyökkäyksen ja ilmoitti, että samana yönä vaurioitettiin venäläiskohteita Brjanskissa ja Kalugassa.

Kyseessä oli ensimmäinen sotilaskohde Venäjällä, johon iskettiin Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin sallittua kaukoiskut länsiaseilla. Vahvasti suojattu Khalino valikoitui listan kärkeen, koska sieltä käsin oli tehty ilmaiskuja Sumya, Harkovaa ja muita Ukrainan kaupunkeja vastaan. Tukikohtaan on sijoitettu liitopommeilla varustettuja Su-30-hävittäjäkoneita, jotka ovat tukeneet venäläisjoukkojen operaatioita Kurskin alueella.

Ukraina onnistui iskemään Khalinoa vastaan jo joulukuussa 2022 räjähdelennokeilla. Kentän polttoainevarikot ja komentorakennukset kärsivät tuolloin vaurioita. Tämän seurauksena kohteen suojaksi sijoitettiin Venäjän moderneimpiin lukeutuvia S-400-ilmatorjuntajärjestelmiä.

”Superaseeksi” hehkutettua asetta on pidetty Kremlin ylpeytenä. Sen tutkajärjestelmä pystyy seuraamaan jopa sataa kohdetta 300 kilometrin säteellä.

Entinen Yhdysvaltain merivoimien erikoisjoukkojen sotilas Chuck Pfarrer sanoo Kyiv Post -lehden analyysissä, että Ukraina käytti marraskuun lopulla luultavasti eli MGM-140B-mallisia, rypäleammuksilla varustettuja ATACMS-ohjuksia. Yhden taistelukärjen sisällä on 950 kappaletta pienempiä räjähteitä.

Jos propagandaväitteet S-400-järjestelmän ja 64N6-tutkan kyvykkyydestä olisivat pitäneet paikkansa, ei ohjusiskun olisi pitänyt onnistua lainkaan. S-400-ohjusjärjestelmät tutkineen oli ilmeisesti sijoitettu useiden kilometrien päähän kentän itäpuolelle. Paikalla oli tiettävästi kaksi ohjuslavettia, joista molemmissa oli neljä ilmatorjuntaohjusta.

Lentotukikohta sijaitsee seitsemän kilometriä Kurskin kaupungin päästä ja 50 kilometriä rintamalinjasta. Oletuksena oli, että Ukrainan mahdollinen isku tulisi etelästä. Chuck Pfarrerin mukaan on todennäköistä, että hyökkäyksen ensimmäinen aalto tehtiinkin pohjoisesta käsin. Ukraina oli lähettänyt liikkeelle pitkän kantaman drooneja useita tunteja ennen ohjushyökkäystä.

Mukana oli RQ-20- ja Bramor C4YEY-tiedustelulennokkeja sekä pitkän kantaman Skyline-suihkudrooneja. Ukrainan uskotaan käyttäneen myös potkurilla varustettuja AQ 400 -räjähdedrooneja. Venäjän ilmatorjuntaa hämättiin suihkukäyttöisillä Trembita- ja Topaz -drooneilla.

– Hyökkäys oli erittäin huolellisesti suunniteltu. Ukraina otti huomioon eri laitteiden kantamat ja lentoajat. Eri aikoina tehdyt laukaisut ajoitettiin niin, että ne saapuivat perille synkronoituina hyökkäysaaltoina. Hiljaiset ja hitaat droonit laukaistiin ensimmäisinä, Chuck Pfarrer toteaa.

Hitaimmat lennokit saapuivat paikalle ensimmäisinä ja luultavasti lännestä ilmapuolustuksen huomion jakamiseksi. Seuraavaksi idästä lähestyneet droonit kiersivät kentän ympäri ja lähestyivät S-400-ilmatorjuntajärjestelmiä ja ”Tombstone”-tutkaa pohjoisesta. Paikallisia maanmuotoja pystyttiin käyttämään liikkeiden piilottamiseksi.

Viimeisenä laukaistiin ballistiset ATACMS-ohjukset, jotka kiipesivät ylimmillään 65 kilometrin korkeuteen. Ohjusten lähestyessä droonit iskivät pohjoisesta kohti tutkaa ja S-400-ohjuspattereita. Niiden arvioidaan tuhonneen tutkan, mikä lamautti ilmatorjunnan toiminnan. Kyiv Postin mukaan myös S-400-järjestelmät tuhottiin hyökkäyksen myöhemmässä vaiheessa.

Tukikohdan ammusbunkkerit ja muut rakennukset kärsivät vaurioita 4–6 ATACMS-ohjuksen osumissa.

– Hyökkäys oli myös psykologinen isku. Se toi esille haavoittuvuuksia kohteessa, jota Venäjä piti vahvasti suojattuna, Chuck Pfarrer toteaa.