SDP ei ole ajamassa maakuntaveroa eikä valmistelemassa omaa mallia siitä. Maakuntavero ei myöskään tule olemaan teemana SDP:n syksyn vaihtoehtobudjetissa, toteaa kansanedustaja Joona Räsänen (sd.) Verkkouutisten haastattelussa.
Linjaus on yllättävä. Maakuntavero nousi julkiseen keskusteluun viime viikolla, kun SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen ilmoitti Rovaniemellä pidetyssä puolueen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa, että Suomessa pitää alkaa keskustella maakuntaveron käyttöönotosta.
– Ilman omaa verotusoikeutta sote-alueet ovat aika lailla kädettömiä, Tuppurainen perusteli Helsingin Sanomien mukaan kesäkokouksen lehdistötilaisuudessa.
Kommenttien jälkeen vero on puhuttanut.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Matias Marttinen tyrmäsi Verkkouutisten haastattelussa Tuppuraisen avauksen. Marttisen mukaan veron käyttöönotto johtaisi suoraan kokonaisveroasteen merkittävään kiristymiseen.
Räsänen sanoo nyt Verkkouutisille, että maakuntaveroasian nosti kesäkokouksessa esiin alun perin eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja, kansanedustaja Kim Berg.
– Maakuntavero nostettiin esiin enemmänkin siinä näkökulmassa, että siitä olisi syytä käydä keskustelua liittyen hyvinvointialueiden itsehallintoon ja sen tulevaisuuteen. Alueiden itsehallinto on jäänyt aika valjuksi, koska taloudellinen panta kiristää alueita, ja valtionohjaus on koko ajan kiristymässä. Tähän liittyy alueiden omarahoitusosuuden mahdollinen nostaminen. Ainoa keino, jolla hyvinvointialueet voivat tällä hetkellä kerätä omarahoitusta, liittyvät asiakasmaksuihin, Räsänen selvittää.
Räsänen sanoo yksiselitteisesti, ettei puolue aja maakuntaveroa tällä hetkellä.
– Suomen nykyisessä verojärjestelmässä ja tällä hyvinvointialueiden määrällä ei ole mahdollista löytää toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa (maakuntaverolle). Ymmärrän, että monella alueella on tarve herätellä keskustelua siihen liittyen, olisiko tämä tulevaisuudessa yksi keino parantaa alueiden itsehallintoa, hän sanoo.
– Itse en pidä tätä (maakuntaveroa) tällä haavaa mitenkään todennäköisenä tai näe minkäänlaisia mahdollisuuksia, että tässä nopealla aikataululla voitaisiin liikkua suuntaan tai toiseen, Räsänen korostaa.
Edellisellä vaalikaudella SDP oli pääministeripuolueena päättämässä, ettei maakuntaveroa tule.
Tuppurainen perusteli maakuntaveron torppaamista viime hallituskaudella sillä, että se oli ”niin massiivinen uudistus ja lakiteknisesti hankala, ettei sitä kyetty säätämään”.
Maakuntavero tarkoittaa, että sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavat hyvinvointialueet saisivat verotusoikeuden alueellaan. Hyvinvointialueilla ei tällä hetkellä ole verotusoikeutta, joten ne eivät voi itse päättää budjettinsa koosta. Rahoitus tulee valtaosin valtiolta.
Hyvinvointialueiden talous on synkentynyt entisestään kesän aikana. Valtiovarainministeriön mukaan joidenkin alueiden arviointimenettelyyn joutuminen alkaa olla yhä todennäköisempää, jos alijäämät eivät ala kohentua. Alueiden alijäämän arvioidaan tänä vuonna olevan yhteensä 1,45 miljardia euroa.
Räsänen väläyttää kahta keinoa hyvinvointialueiden tilanteen helpottamiseen: toinen on alijäämien kattamisvelvollisuuden pidentäminen, ja toisella hän viittaa rahoituksen ’rakenteellisen rytmihäiriön’ korjaamiseen.
Hyvinvointialueilla on puolet tiukempi alijäämien kattamisvelvollisuus kuin kunnilla. Hyvinvointialueiden tulisi vuoteen 2026 mennessä saada katettua ensimmäisiltä vuosilta kertynyt kumulatiivinen alijäämä.
– Pidän mahdottomana, että hyvinvointialueet kykenevät siihen ottaen huomioon, millaiset talousluvut ovat nyt, hän toteaa.
Toinen ongelma liittyy Räsäsen mukaan siihen, että rahoitus tulee pari vuotta jälkijunassa. Räsänen kutsuu tätä ’rakenteelliseksi rytmihäiriöksi’.
Hyvinvointialueet saavat esimerkiksi vuoden 2025 alussa sen rahoituksen, joka vastaa niiden vuoden 2023 toimintamenoja. Räsäsen mielestä aikaikkunaa olisi lyhennettävä.
– Tämä pitäisi muuttaa siten, että kun hyvinvointialueiden tilinpäätökset vahvistetaan aina viimeistään seuraavan vuoden kesäkuussa, niin silloin maksettaisiin jo puolet tulevasta jälkikäteistarkastuksesta, joka tarkoittaisi, että alueiden rahoitus pysyisi huomattavasti paremmin mukana kulukehityksessä.
