Ouluhallissa oli messut. Elettiin vuotta 1995. Parikymppinen Tomi Kaismo oli pysähtynyt hetkeksi kokoomuksen osaston kohdalla, jolloin puolueen aktiivit havahtuivat: ”Hei, meillä on täällä paikalla kansanedustaja. Haluaisitko jutella?” Tuo kansanedustaja oli Suvi Lindén.
Kaikki lähti liikkeelle tästä kohtaamisesta. Eduskuntavaalien 2003 alla Kaismo toimi jo Lindénin kampanjapäällikkönä. Kaismo muistelee, miten silloinen toiminnanjohtaja Anssi Kujala oli kurkistanut piiritoimiston ikkunasta ja ihmetellyt, kuka hullu tuolla seisoo 25 asteen pakkasessa ja jakaa pärekorista (Suvi Lindénin) tulitikkuja? Soitto Kujalalle, ja hän muistaa saman tien tapauksen. Sinnikkyys teki vaikutuksen.
– Ajattelin heti, että tuo kaveri täytyy saada mukaan politiikkaan. Pyysin hänet piiritoimistolle ja hänellä oli mielipiteitä. Räväköitäkin, muistelee Kujala.
Kaismoa pyydettiin pian puolueen Oulun kunnallisjärjestön puheenjohtajaksi. Sitä ennen piti liittyä vielä kokoomukseen, mistä Kujala viime hetkellä muistutti.
– Liityin tosiaan puolueeseen ja alle viikko siitä olin kunnallisjärjestön puheenjohtaja.
”Kentälle minua ei kannata laittaa”
Tomi Kaismo on nykyisin kokoomuslaisille tuttu nimi. Vuodesta 2009 lähtien hän on toiminut Pohjois-Pohjanmaan Kokoomuksen puheenjohtajana. Kaismo kuuluu myös puoluehallituksen ja on ollut Oulun kaupunginvaltuustossa vuodesta 2012.
Tomi Kaismo on yrittäjä ja tunnettu nimi myös jalkapallopiireissä. Hän luonnehtii jalkapalloa ”intohimokseen” ja on Veikkausliigassa pelaavan AC Oulu -jalkapalloseuran hallituksen puheenjohtaja. Yhtiönsä OTC-sijoitus Oy:n kautta hän on myös seuran suuromistaja.
Voisi kuvitella, että rakkaus lajiin kumpuaisi aktiivisesta harrastamisesta lapsuudessa. Otteluista pelinumero rinnassa. Kaismo yllättää kertomalla, ettei ole koskaan pelannut missään juniorijoukkueessa. Parissa ”puulaakijoukkueessa” on tullut myöhemmin kokeiltua, mutta kummassakin hän oli omien sanojensa mukaan huonoin pelaaja.
– Kentälle minua ei kannata laittaa. Pysyttelen sen laidalla,
Kaismon viestipalvelu X:ään lataamassa kansikuvassa selin oleva Aku-poikakaan ei pelaa enää jalkapalloa. Muutoin koko perhe on yhä aktiivisesti mukana AC Oulun vapaaehtoisporukassa ja käy katsomassa pelejä.
Rakennustyöt vihdoin keväällä 2025?
Jalkapallo on koetellut viime vuosina isosti yrittäjän sinnikkyyttä. Tomi Kaismo on ollut vetovastuussa Oulun Heinäpäähän kaavaillun ison jalkapallostadionin rakentamishankkeesta. Sitä pohjustettiin huolella. Tehtiin iso liuta liikenne-, melu- luonto- ja linnustoselvityksiä. Yksityisen rahan osuudeksi saatiin 75 prosenttia ja julkisen 25 prosenttia.
Oulun kaupunginvaltuusto oli jo aiemmin hyväksynyt yksimielisesti kaavamuutoksen, ja viime talvena myös kaupungin osuuden hankkeen julkisesta rahoituksesta. Kaismo luonnollisesti jääväsi itsensä päätöksenteoista.
Prosessia mutkisti kuitenkin se, että lähistöllä asuvat yksityishenkilöt olivat valittaneet stadionin asemakaavasta talvella 2023.
Valituksissa nostettiin esiin muun muassa pallon potkimisesta ja vihellyksistä syntyvät äänet. Näin, vaikka jalkapallostadion oli tulossa alueelle, jolla on muutenkin pelattu jalkapalloa jo 40 vuotta.
Tämä merkitsi väistämättä rakennustöiden viivästymistä ja kustannusten nousua. Kun hallinto-oikeus hylkäsi valitukset, yksityishenkilöt halusivat edetä valitustensa kanssa vielä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Lokakuussa 2024 Tomi Kaismo sai huojentavan tiedon. Korkein hallinto-oikeus oli päätynyt siihen, ettei ota valituksia käsittelyynsä. Jos kaikki menee kuten toiveena on, jalkapallostadionin rakennustyöt päästään aloittamaan ensi keväänä.
Vihdoinkin.
– Minulta on jo ehditty kysyä, meinasiko usko missään vaiheessa loppua. Olen tähän vastannut, että se ei meinannut, vaan loppui. Jossain vaiheessahan me vedettiin jo koko hanke alas, kun kustannukset olivat ehtineet nousta niin paljon. Sitten keskustelimme kaupungin kanssa vielä uudestaan.
Virkamiehet eivät suinkaan jarruja
Jalkapallostadionin käänteet ovat herättäneet Tomi Kaismossa monenlaisia ajatuksia.
– Monesti kuulee sanottavan, miten poliitikot ja virkamiehet ovat kehityksen jarruja. Tämä ei pidä paikkansa – ainakaan tämän tapauksen perusteella.
Kansalaisten oikeuksia valittaa Kaismo ei lähtisi kuitenkaan rajaamaan.
– Valitusoikeudet kuuluvat asiaan, mutta ehkä miettisin sitä, jos pystyisimme lisäämään resursseja hallinto-oikeuteen? Toki käsittelijöiden palkkaaminen maksaa, mutta jos tämä nopeuttaisi valitusten käsittelyä niin, että hankkeet, jotka näinä aikoina työllistävät vaikkapa rakennusalaa, voisivat nytkähtää nopeammin eteenpäin, toisi se samalla paljon verotuloja. Enkä puhu tässä vain urheilurakentamisesta, vaan monista muistakin rakennushankkeista, Kaismo painottaa.
Toinen vaihtoehto voisi olla jonkun viranomaistahon tiukka esikarsinta selvästi perusteettomien hakemusten osalta. Etteivät ne päätyisi hallinto-oikeuden käsittelyjonoon.
– Tämä vapauttaisi myös hallinto-oikeudesta resursseja.
Juttua korjattu 2.1 klo 9.25. Kuvaajan nimi on Iitu Lehtonen eikä Antero Lehtonen, kuten kuvatekstissä ensin mainittiin.
Juttu on julkaistu ensin joulukuussa ilmestyneessä Nykypäivä-lehdessä 4/2024