Suomen pitkään jatkuneen heikon talouskehityksen taustalla on yksi selkeä syy: työn tuottavuus ei ole käytännössä kasvanut vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen.
Miksi tämä on tärkeä asia?
Talouskasvu syntyy kahdesta tekijästä: työpanoksen kasvusta eli tehdyn työn määrän kasvusta sekä tuottavuuden kasvusta eli siitä, paljonko saadaan aikaan uutta arvonlisää työtuntia kohti eli käytännössä enemmän tavaroita tai parempia palveluita.
Tuottavuuden tehostaminen on yksi tärkeimmistä elementeistä menestyneissä yrityksissä.
Hyvä esimerkki onnistuneen tuottavuusloikan tehneestä yrityksestä on työeläkeyhtiö Ilmarinen, joka huolehtii yli 1,1 miljoonan suomalaisen työeläketurvasta.
Toimitusjohtaja Jouko Pölönen kertoo Verkkouutisille antamassaan haastattelussa, mikä on mahdollistanut tuottavuuden selkeän parannuksen.
Toimitusjohtajan puheissa toistuu ’Ilmarinen Way’. Se on työeläkeyhtiön oma versio autoteollisuusjätti Toyotan lanseeraamasta ’Toyota Way’ -johtamiskonseptista.
Taustalla on niin sanottu lean-johtamisfilosofia, jossa organisaatio pyrkii parantamaan asiakastyytyväisyyttä ja palvelunsa laatua sekä pienentämään toiminnan kustannuksia. Kaikki turhat toiminnot pyritään poistamaan prosesseista.
Ilmarisen tuottavuusloikan taustalla on vuoden 2018 alussa toteutunut onnistunut fuusio eläkeyhtiö Eteran kanssa. Ilmarisen maksutulo on noussut vuodesta 2018 lähtien 36 prosenttia. Samaan aikaan hoitokustannukset ovat laskeneet 36 prosenttia. Yhtiön eläkevarat ovat kasvaneet vuodesta 2018 noin 39 prosenttia ja olivat viime vuoden lopussa 63,3 miljardia euroa.
Millaisia elementtejä onnistuneen tuottavuuskasvun taustalta löytyy?
– Kyse on yksinkertaisesti siitä, että asiakkaat ovat jatkuvasti kaiken tekemisen keskiössä. Ihmisten työkyvyn edistämiseen panostetaan. Henkilöstö on osaavaa, motivoitunutta ja hyvinvoivaa ja käyttää aikansa tarkoituksenmukaisesti, Pölönen kiteyttää johtamisfilosofian.
Ilmarinen on viime vuosina digitalisoinut palveluprosessejaan tehokkaasti ja keskittynyt jatkuvasti parantamaan toimintaansa. Uusiin teknologioihin ja datan hallintaan on tehty investointeja.
Yksi konkreettinen esimerkki tekoälyn hyödyntämisestä on asiakaspalautteiden käsittely. Ilmariseen tulee tuhansia asiakaspalautteita, jotka tekoäly lukee ja luokittelee sekä välittää ne suoraan prosesseihin, joihin palaute liittyy.
Ilmariseen on rakennettu jatkuvan parantamisen kulttuuri. Asiakkaat ja henkilöstö ovat läheisesti mukana toiminnan kehittämisessä, ja yhteistyö sidosryhmien kanssa on tiivistä.
Pölönen korostaa, että keskeinen elementti on myös tulosten jatkuva seuraaminen: suoritteita mitataan ja mittareiden johdonmukaisella seuraamisella varmistetaan, että asiat etenevät suunnitellusti.
– Mikäli tavoitteiden toteutumisessa havaitaan poikkeuksia, syyt analysoidaan ja käynnistetään korjaavat toimenpiteet. Kaikki sellainen tekeminen karsitaan pois, mikä ei edistä strategian toteuttamista ja arvonluontia asiakkaalle, toimitusjohtaja havainnollistaa.
Jokaisella työntekijällä on tuloskortti, johon työntekijälle on johdettu strategiasta työnkuvaan liittyvät tavoitteet. Hyvistä suorituksista palkitaan. Onnistumiset analysoidaan ja niitä muistetaan myös juhlistaa.
Haastattelun tarkoituksena ei kuitenkaan ole puhua pelkästään Ilmarisesta, sillä toimitusjohtaja Pölösellä on painavaa asiaa: julkisen sektorin tuottavuutta pitää saada merkittävästi parannettua.
– Jos Ilmarinen on onnistunut tuottavuusloikassa, niin se on täysin mahdollinen myös julkisella sektorilla, hän korostaa.
Pölösen mukaan tuottavuuden parantaminen tulisi nostaa yhdeksi keskeisimmistä tavoitteista sekä hallitustasolla että kaikissa julkisen sektorin organisaatioissa.
– Suomen kasvu syntyy vain työstä ja tuottavuudesta. Tuottavuus syntyy osaavista ihmisistä sekä investoinneista, hän muistuttaa.
– Pelkillä leikkauslistoilla tai veronkorotuksilla emme selviä. Meidän on pakko saada talouskasvua, parempaa tuottavuutta ja lisää ammattitaitoista työvoimaa, toimitusjohtaja jatkaa.
Suomi ikääntyy rajusti tulevina vuosina. Samaan aikaan syntyvyys on ennätysalhainen. Tämä heikentää niin kasvua, tuottavuutta kuin riskinottohalukkuutta.
Tuottavuuden parantaminen lähtee Pölösen mukaan johtamisen perusperiaatteista. Kyse ei ole rakettitieteestä.
– Kuinka saada koko organisaatio yhdessä tekemään asioita hyvin asiakaslähtöisesti mutta henkilöstön kautta. Henkilöstöä pitää rohkaista ja kannustaa tavoitteiden saavuttamiseen ja osaamista pitää jatkuvasti kehittää, hän kuvailee.
Julkisella sektorilla on paljon organisaatioita ja sitä kautta Pölösen mukaan edelleen liian paljon osaoptimointia ja siiloutumista.
– Kansalaisen palvelutarvetta pitäisi katsoa alusta asti ja varmistaa, että se tulee hoidettua loppuun asti. Palveluketjua on koko ajan mitattava asiakas- ja henkilöstökokemuksen, laadun sekä kustannustehokkuuden näkökulmasta. Mikäli kansalainen saadaan hoidettua paikassa A, mutta henkilö siirtyy paikkaan B odottamaan ja sieltä ehkä vielä paikkaan C, niin silloin koko palveluketju ja prosessi eivät ole loppuun asti mietittyjä, Pölönen havainnollistaa.
Suomessa tehtiin vuoden 2023 alussa kenties historian suurimmat fuusiot, kun perustettiin 21 hyvinvointialuetta. Hyvinvointialueiden kustannustaso paisui ja budjetit ylittyivät kahden ensimmäisen toimintavuotensa aikana. Alueet ovat joutuneet raskaalle kulukuurille. Hyvinvointialueiden rahoitus tälle vuodelle on noin 26,2 miljardia euroa.
Hyvinvointialueilla olisi oikeilla toimilla saavutettavissa merkittävä ja pitkäkestoinen tuottavuusloikka. Pölönen peräänkuuluttaa muutaman kysymyksen avulla, miten tuottavuusajattelua voisi lisätä esimerkiksi hyvinvointialueilla:
– Millaiset strategiset mittaristot alueilla on asetettu asiakaskokemuksen, henkilöstön tyytyväisyyden, hoitoketjun nopeuksien, hoitoonpääsyn ja tuottavuuden parantamisen näkökulmista ja miten niitä johdetaan? Miten digitalisaatio ja uuden teknologian hyödyt tuodaan asiakasprosesseihin? Onko kaikille alueille asetettu yhdenmukaiset mittarit? Miten 21 hyvinvointialueen toimintaa vertaillaan? Miten luodaan jatkuvan parantamisen kulttuuri?
Pölösen mielestä esimerkiksi hyvinvointialueiden suoriutumisen pitäisi olla läpinäkyvää ja tulosten pitäisi olla julkisesti kaikkien nähtävillä ja vertailtavissa.
Hän muistuttaa, että dataa on yhteiskunnassa paljon tarjolla ja sen parempi hyödyntäminen loisi valtavasti mahdollisuuksia julkisella sektorilla. Digitaalisesti tallennetun tiedon liikuttamisen sujuvoittaminen lainsäädännön puitteissa olisi tärkeää.
Hyvänä esimerkkinä onnistuneesta tuottavuusloikasta Pölönen mainitsee Verohallinnon, joka on pystynyt kokoamaan tulotiedot sähköiseen tulorekisteriin ja työstää siitä suoraan kansalaiselle veroehdotuksen.
Kaikesta tekemisestä pitää lähtökohtaisesti tehdä mitattavaa ja luoda läpinäkyvät mittaristot.
– Tietoon ja dataan pohjautuva mittaaminen pitää olla jatkuvaa. Miten toimintaa pystytään johtamaan, jos dataa ei ole riittävästi pohjalla? Määritetään tietyt ydintehtävät, joita seurataan ja mitataan koko ajan. Asetetaan tavoitteet ja kehitetään ratkaisut yhdessä henkilöstön kanssa.
– Kyse on viime kädessä siitä, kuinka julkisen sektorin kansalaisille lupaamat palvelutarpeet tuotetaan mahdollisimman tehokkaasti ja mahdollisimman asiakaslähtöisesti, Pölönen huomauttaa.
Pitäisikö tuloskortti ottaa käyttöön julkisella sektorilla?
– Tuen sitä ehdottomasti. Kaikissa organisaatioissa pitäisi olla strategiset tavoitteet tuottavuuden parantamiseksi mutta myös kannustinpalkkiot olisivat kannatettavia. Jos tuottavuutta pystytään parantamaan viidellä prosentilla, niin esimerkiksi prosentti kannattaisi käyttää henkilöstön palkitsemiseen, Pölönen toteaa.
– Tänä päivänä voi usein vielä olla sellaista ajattelutapaa, että kun henkilöllä on virka ja ei tee virkavirhettä ja pitää asiat ennallaan, niin homma on kunnossa. Motivoiko se miettimään, kehittämään ja uudistamaan toimintaa? hän havainnollistaa.
Pölönen muistuttaa myös sosiaaliturvajärjestelmässä edelleen olevista kannustinloukuista, jotka pitäisi saada poistettua. Tähän voitaisiin puuttua muun muassa kohtuullistamalla ylimpiä marginaaliveroja ja lopettamalla ahkeruudesta rankaiseminen.
– Lähtökohtaisesti pitäisi luoda järjestelmä, jossa ihmisen kannattaa aina ottaa työtä vastaan. Jos tienaat euron lisää, niin aina vähintään 50 senttiä siitä pitäisi jäädä käteen. Toinen esimerkki on se, että et uskalla ottaa työtä vastaan, jos se leikkaa tukia. Esimerkiksi opiskelijat joutuvat miettimään, paljonko voivat tehdä töitä kuukaudessa siten, että opinto- tai asumistuki eivät leikkaannu. Tässä ei ole mitään järkeä.