Historioitsija ja menestyskirjailija Yuval Noah Harari arvioi Economistissa julkaistussa esseessään, että sodissa on monesti vaikeaa löytää yksiselitteinen syyllinen ja kompromissi. Mutta Venäjän Ukrainan-vastaisen sodan tapauksessa lähtökohdat ovat ”poikkeuksellisen yksiselitteiset”. Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 Ukrainan itsenäisyys ja rajat tunnustettiin kansainvälisesti.
– Maa tunsi olonsa niin turvatuksi, että se luopui Neuvostoliitolta perimistä ydinaseistaan ilman, että Venäjä tai muut maat olisivat niin tehneet. Vastineeksi vuonna 1994 Venäjä (kuten myös Yhdysvallat ja Britannia) allekirjoittivat Budapestin sopimuksen, joka lupasi “pidättäytymästä käyttämään voimaa Ukrainan alueellista koskemattomuutta ja poliittista itsenäisyyttä kohtaan”.
Harari huomauttaa, että Ukraina toteutti “yhden historian suurimmista yksipuolisista aseriisunnoista”.
– Vaihtaminen ydinaseet paperilla annettuihin lupauksiin vaikutti ukrainalaisilta järkevältä vuonna 1994, jolloin luottamus kansainvälisiin sääntöihin ja sopimuksiin oli suurta.
Kuitenkin 20 vuotta myöhemmin Venäjä aloitti Ukrainan-vastaisen sotansa miehittämällä Krimin ja tunkeutumalla Itä-Ukrainaan. Suurhyökkäys helmikuussa 2022 oli sen huipentuma. Harari mainitsee Venäjän merkittävimpänä tekosyynä hyökkäykselleen väitteen, että maa olisi muka ehkäissyt läntistä hyökkäystä Venäjälle.
– Vuonna 2014 tai 2022 [Venäjään] ei kuitenkaan kohdistunut mitään välitöntä aseellisen invaasion uhkaa. Epämääräinen puhe ”läntisestä imperialismista” tai ”kulttuurisesta coca-colonialismista” saattaa herättää väittelyitä norsunluutornissa, mutta sillä ei voida mitenkään oikeuttaa Butshan asukkaiden teurastamista tai Mariupolin pommittamista raunioiksi.
Harari toteaa, että historiassa imperialismi viittaa yleensä aikaan, jolloin voimakas valtio valtasi ja liitti itseensä vieraita maita. Tällaisesta imperialismista tuli kuitenkin vuoden 1945 jälkeen ”tabu”. Vaikka viime vuosikymmeninä on ollut useita sotia eri puolilla maailmaa, ei missään näissä ole ollut kyse siitä, että suurempi valloittaja olisi pyyhkinyt kansainvälisesti tunnustetun valtion pois maailmankartalta.
– Kun Irak yritti tätä Kuwaitissa 1990–1991, kansainvälinen liittouma palautti Kuwaitin itsenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden. Yhdysvaltain hyökkäyksessä Irakiin vuonna 2003 taas ei ollut missään vaiheessa kyse valtion tai sen alueen annektoimisesta.
Hän muistuttaa, että Venäjä ei ole ainoastaan liittänyt itseensä Krimin, vaan myös muut Ukrainan miehitetyt osat.
– Presidentti Vladimir Putin noudattaa imperialistista periaatetta, että Venäjän armeijan aluevaltaukset liitetään osaksi Venäjää. Venäjä meni peräti niin pitkälle, että se liitti itseensä alueet, jotka se vasta ainoastaan aikoo vallata, kuten miehittämättömät osat Hersonin, Zaporižžjan ja Donetskin alueista.
Historioitsija toteaa, ettei ”Putin ole koskaan peitellyt imperialistisia tarkoituksiaan”.
– Hän on ainakin vuodesta 2005 lähtien väittänyt, että neuvostoimperiumin romahdus oli ”vuosisadan suurin geopoliittinen katastrofi” ja on luvannut palauttaa tämän imperiumin. Hän on myöhemmin väittänyt, ettei Ukrainan kansakuntaa ole olemassa ja Venäjällä on historiallinen oikeus koko Ukrainan alueeseen.
Harari painottaa, että “jos Putinin annetaan voittaa Ukrainassa, tekee tämänkaltainen imperialismi paluun maailmaan”.
– Mikä estää Venezuelaa valtaamasta Guyanaa tai Irania Arabiemiraatteja? Mikä estää Venäjää valtaamasta Viroa tai Kazakstania? Mikään raja tai valtio ei ole turvassa muuten kuin aseistautumisen ja liittosuhteiden avulla.
– Jos imperialististen valtausten tabu rikotaan, kohtaavat yhä suuremman maahantunkeutumisen tai vallatuksi provinssiksi päätymisen vaaran jopa valtiot, jotka ovat jo kauan nauttineet kansainvälistä tunnustusta.
Vaikutukset olisivat suuret esimerkiksi Afrikalle, kuten Kenian YK-suurlähettiläs Martin Kimani on huomauttanut. Afrikan maat hyväksyivät rajat, jotka entiset eurooppalaiset siirtomaavallat olivat näille vetäneet.
– Me hyväksyimme nämä perimämme rajat. Sen sijaan, että olisimme katsoneet historian vaarallisella nostalgialla, päätimme tavoitella tulevaisuudessa kansoille aiemmin tuntematonta suuruutta. Meidän tulee toipua sortuneiden imperiumien jäänteistä ja välttää sortumista uudenlaisiin hallinnan ja sorron muotoihin, lainaa Harari Kimania.
Ukrainan-vastaisen hyökkäyksen takana on juuri tällainen Venäjän imperialistinen nostalgia. Hänen mukaansa Venäjällä on minkä muun valtion tapaan oikeutettuja turvallisuusvaateita, mutta “mikään Venäjän turvallisuusvaateista ei voi oikeuttaa Ukrainan kansakunnallisuuden hävittämistä”.
– Meidän ei myöskään tulisi unohtaa Ukrainalla olevan oikeutettuja turvallisuusvaateita. Viimeiset 10 vuotta huomioon ottaen, Ukraina tarvitsee selvästi paremmat turvatakuut Venäjän vastaan kuin Budapestin pöytäkirja tai Minskin sopimukset vuonna 2014–2015.
Historiassa imperiumit ovat aina oikeuttaneet itseään turvallisuusvaateillaan, mutta ne ovat kasvaneet yhdessä valtakunnan kanssa.
– Jos Venäjän turvallisuusvaateet tunnustetaan oikeutetuksi aluevaltauksille aina Dnepriin asti, voidaan niillä varsin pian perustella valloituksia aina Tonavalle ja Eufratille asti.
