Kanadalainen historioitsija ja erityisesti Venäjän kulttuurin ja sotapropagandan tutkija Ian Garner käsittelee teoksessaan Venäjän nykynuorison tilannetta.
Marraskuun 7. päivänä vuonna 2000, vuoden 1917 vallankumouksen vuosipäivänä, moskovalaisia hämmästytti noin 3 000 nuoren ilmestyminen kaduille heiluttamassa innokkaasti Venäjän lippuja. Isänmaallisia iskulauseita huutavilla nuorilla oli yllään Vladimir Putinin kuvilla varustetut t-paidat.
Tempauksen takana oli ”Kävellään yhdessä” -järjestö, joka oli ensimmäinen Kremlin tukemista nuoriso-organisaatioista. Se oli keino radikalisoida vihaisia, pettyneitä nuoria tukemaan valtion sponsoroimaa aggressiivista visiota venäläisestä elämästä. Järjestö rekrytoi hyvällä menestyksellä ihmisiä myös skinhead- ja natsijengeistä.
Vuoteen 2005 mennessä järjestö, jota vastustajat kutsuivat Putinjugendiksi, oli romahtanut useiden skandaalien seurauksena. Tilalle tuli kuitenkin uusi ja huomattavasti laajempi nuorisoliike Naši (Meidän). Se jatkoi edeltäjänsä tavoin häirintä- ja julkisuustemppulinjalla, mutta jäsenmäärä ei koskaan noussut yli parinsadantuhannen.
Nuorten pelastaja
Syyskuussa 2013 Putin piti puheen, jota on myöhemmin kuvattu erittäin merkittäväksi linjanvedoksi. Puheessaan valtiopäämies kehitteli uutta kansallista identiteettiä nimenomaan nuorisolle, joka oli pelastettava ulkomaiselta ja ennen kaikkea läntiseltä rappiolta. Uhkana olivat pedofilia, homoseksuaalisuus, feminismi, militarismi ja satanismi. Kaikki ne johtivat suoraan rappioon.
Putin sanoi, että kansallisen menestyksen ratkaiseva asia oli kansalaisten ja yhteiskunnan laatu. Kansallinen menestys tai jopa olemassaolo riippui siitä, pystyvätkö kansalaiset tunnistamaan oman historiansa, arvonsa ja perinteensä. Käytännössä kyse oli venäjän kielestä, kulttuurista ja ortodoksisesta kirkosta. Koulutusjärjestelmän täytyi jatkuvasti korostaa venäläisen kulttuurin roolia.
Putinin puheen jälkeen muutos näkyi pian. Lukuisat tutkijat väittivät, ettei venäläisillä nuorilla ollut mitään opittavaa muilta kansallisuuksilta. Kokonaisuutena Venäjän nuoret saatettiin alttiiksi isänmaallisemmalle, venäläisemmälle kulttuurille. Kun nuori avasi television, kävi elokuvissa tai latasi sosiaalisen median sisältöä, joutui väistämättä kosketuksiin uuden kansallisen identiteetin kanssa.
Nuorisoarmeija
Neuvosto- ja venäläislapsille annettiin erilaista sotilaallista koulutusta kouluissa ja sen ulkopuolisissa kerhoissa, mutta into sotilaskoulutukseen heikkeni 1990- ja 2000-luvuilla.
Tilanteen korjaamiseksi puolustusministeri Sergei Shoigu suunnitteli Junarmijan, nuorisoarmeijan. Runsaasti rahoitusta saanut järjestö aloitti toimintansa vuonna 2016 selkein tavoittein. Kun moraalisesti ja fyysisesti harjoitetut nuorisoarmeijalaiset valmistuvat ohjelmasta, heillä on yhteiskuntaan astuessaan nationalistinen mielenlaatu, joka tukee ortodoksista uskoa, lännen pelkoa ja myönteistä asennetta valtioon ja armeijaan.
Järjestö sai vahvan kannatuksen, vuoteen 2019 mennessä jo 380 000 seitsemästä kahdeksaantoista vuoden ikäistä lasta ja nuorta olivat jäseninä. Valtion kunnianhimoisena tavoitteena on, että jäseniä olisi vuonna 2030 noin 3,25 miljoonaa, viidesosa kouluikäisestä väestöstä.
Teoriakoulutuksen lisäksi fyysisellä harjoittelulla on tarkoitus pitää nuorisoarmeijalaiset huippukunnossa. Jopa nuorimmat, seitsenvuotiaat jäsenet oppivat kesäleireillä ja kouluajan ulkopuolella järjestettävissä tapahtumissa purkamaan ja kokoamaan rynnäkkökiväärejä. Varttuneemmat puolestaan saavat harjoitella kranaattien heittämistä ja erilaisilla aseilla ampumista.
Vuosittain lapsisotilaat ovat yleensä pari viikkoa Venäjän metsissä nukkuen spartalaisissa mutta hyvin varustelluissa parakeissa. Nuorisoarmeijan leirit toistavat selvästi neuvostoajan kesäleiriperinnettä.
Nuorisoarmeija on vakavasti otettava sotilasorganisaatio ja Euroopan unioni lisäsi sen pakotelistalleen kesällä 2022. Ikään kuin vastauksena EU:n pakotteisiin venäläiset tiedotusvälineet julkaisivat kuvia lapsista harjoittelemassa tuliaseiden kanssa. Eräässä otsikossa todettiin: ”Ainoa syy, miksi nuorisoarmeija on EU:n pakotelistalla on se, että länsi pelkää Venäjän lapsia!”
Tärkeät keskustelut
Isänmaallisuutta opetetaan myös kouluissa. Vuodesta 2022 lähtien ”keskusteluja tärkeistä asioista” -oppitunnit ovat olleet kaikille koululaisille pakollisia. Jokaisessa keskustelussa oppilaille esiin tuodaan patriotismia, konservatiivisia arvoja, perinteitä ja isänmaanrakkautta. Oppituntien ja myös interaktiivisien pelien kautta lapsille todistetaan, mitä merkitsee olla hyvä venäläinen.
Uudet patriotismioppitunnit opettavat ennen kaikkea sodasta. Opettajille jaetun ohjekirjan mukaan jokaisen lapsen on opittava, että isänmaa on elämää rakkaampi eli ei ole pelottavaa kuolla Venäjän puolesta. Joidenkin koulujen käytävillä oppilaat näkevät jo nyt sodassa kaatuneiden muistolaattoja.
Ian Garner: Z-sukupolvi – Venäjän fasistiset nuoriso- ja lapsisotilaat. Suomentanut Kyösti Karvonen. 333 sivua. Docendo.
