– Uutiset Talibanin valtauksesta Afganistanissa ovat herättäneet tunteita ja lapsuuden ajan muistoja, jotka luulin unohtaneeni, kertoo kokoomuksen puoluevaltuuston entinen varapuheenjohtaja sekä kokoomusnuorten entinen vt. puheenjohtaja Reza Abdali Facebookissa.
Hän muutti perheensä kanssa Afganistanista sotaa pakoon vuonna 1998, kun talibanit valloittivat perheen kotikaupungin Mazar-i-Sharifin. Ennen Suomeen tuloa Abdali asui Iranissa pakolaisena lähes viisi vuotta.
Abdali sanoo yrittäneensä sulatella ja sisäistää Afganistanin traagisia tapahtumia viimeisen viikon aikana.
– Joka päivä olen odottanut kuulevani uutisia Talebanin perääntymisestä ja siitä, että hallituksen joukot olisivat onnistuneet puolustamaan maataan. Näin ei valitettavasti ole tapahtunut.
Abdali kertoo saavansa vaimonsa kanssa pian lapsen.
– Ajatus siitä, että hän joutuisi kasvamaan Talebanin vallan alla noudattaen tiukkaa sharia-lakia saa käteni tärisemään ja kylmän hien virtaamaan. Kuitenkin tähän todellisuuteen heräsi tänään 38 miljoonaa afganistanilaista, joiden elämä muuttuu nyt rysäyksellä.
– Tänä aamuna epätoivon tunne oli minulla erityisen raastava, sillä tiedän, että mitään ei ole enää tehtävissä.
”Naiset vaihtavat korkkarit burkhaan”
Abdali korostaa, että maanantaina olisi Afganistanissa ollut koulupäivä.
– Lapset saivat kuitenkin nukkua pitkään eikä heitä herätetty äitien hennoilla kutsuilla valmistautua koulua varten. Voi olla, että tytöt eivät enää ikinä saa kuulla tuota joka-aamuista kutsua, sillä he eivät enää saa mennä kouluun. Osa pojista saattaa jättää koulun kesken, koska koulunkäynti ei ole enää samanlaista.
Hän kuvailee, kuinka afganistanilaisperheet kaivavat nyt kätkön pihansa nurkkaan tai kellariin ja laittavat sinne kaikki muistot paremmista päivistä.
– Perhealbumit, lempikirjat ja -elokuvat, musiikkisoittimet, julisteet ja kaikki muu, mikä voisi Talibanin silmissä olla kiellettyä, piilotetaan. Voi olla, että niitä ei enää ikinä kaiveta esiin haudoistaan.
– Tänään naiset vaihtavat korkkarit ja hameensa burkhaan. Miehet kulkevat tästedes joka päivä töihin katse maahan suunnattuna toivoen, että eivät herättäisi Taleban-sotilaan huomiota.
Abdalin mukaan monet afganistanilaiset lapset nukkuvat tänään yönsä ulkona.
– He katsovat ylös tähtitaivaaseen ja, niin kuin minulla oli tapana, unelmoivat lempisaduistaan ja omasta tulevaisuudestaan. Suurin osa heistä ei tiedä, mitä ympärillä tapahtuu. Vieressä istuvat vanhemmat katsovat heitä lämpimillä mutta väsyneillä silmillä tietäen, että heidän tulevaisuutensa on jo kirjoitettu.
