Nato on parhaillaan ennennäkemättömän monimutkaisten haasteiden edessä, Hans Binnendijk toteaa.
Binnendijk, joka nykyisin toimii tutkijana John Hopkins -yliopistossa, lukeutuu Yhdysvaltain ulko- ja turvallisuuspolitiikan tuntijoiden raskaaseen sarjaan. Hän on aiemmin työskennellyt keskeisissä tehtävissä muun muassa Yhdysvaltain ulkoministeriössä, senaatin ulkoasiainvaliokunnassa ja kansallisessa turvallisuuskomiteassa.
Läntinen puolustusliitto perustettiin vuonna 1949 vastaamaan Neuvostoliiton johtaman blokin muodostamaan sotilaalliseen uhkaan. Kylmän sodan päätyttyä alkoi Binnendijkin mukaan Naton toinen, noin vuosikymmenen mittainen vaihe, jota leimasi yhteistyön henki. Syyskuun 2001 terrori-iskut USA:ta vastaan käynnistivät kolmannen jakson, jonka painopiste oli kansainvälisessä kriisinhallinnassa Euroopan rajojen ulkopuolella.
Krimin miehitys ja laiton liittäminen Venäjään siirsivät puolustusliiton vaiheeseen 4.0.
– Asetelma, jonka Nato joutuu nyt kohtaamaan, on äärimmäisen monimutkainen, Binnendijk sanoo.
Idässä vastassa on hänen mukaansa odottamattoman ketteräksi osoittautunut toimija. Etelän suunnalla haasteena on siirtolaisuus, jonka voimaa oli aiemmin sorruttu aliarvioimaan. Pohjoisessa arktinen alue on vaikeasti ennustettavassa murroksessa, ja länteenkin – siis Pohjois-Amerikkaan – kohdistuu todellinen ydiniskun uhka.
Erityisen ongelmallinen nykytilanne on Binnendijkin mukaan siksi, että Nato on poliittisesti aiempaa hajanaisempi. Menneinä vuosikymmeninä sisäisiä erimielisyyksiä on liittynyt esimerkiksi USA:n sotaan Vietnamissa ja Irakin diktaattorin Saddam Husseinin kukistamiseen sotilaallisin keinoin.
– Uutta on se, että erimielisyys ulottuu nyt myös arvoihin. Nationalismin nousu – minun maani etusijalla -ajattelu – on potentiaalisesti hyvin vaarallista kehitystä, hän sanoo.
Neljä kohtalonkysymystä
Kun Nato-maiden johtajat kokoontuvat ensi vuoden puolivälissä seuraavaan huippukokoukseensa Brysseliin, heillä on Binnendijkin mukaan asialistallaan neljä poikkeuksellisen painavaa tehtävää.
– Ensimmäinen niistä koskee pelotetta. En puhu nyt esimerkiksi kyberuhkiin vastaamisesta, vaan haluan nyt painottaa nimenomaan pelotteen kovinta puolta, hän sanoo.
Esimerkkeinä Binnendijk mainitsee etenemisen torjuntakyvystä eristämiskykyyn, nopeamman joukkojensiirron mahdollistavat toimet ja komentojärjestelmän uudistamisen nykyisiä olosuhteita paremmin vastaavaksi.
– Toisin kuin edellisen vuosikymmenen kriisinhallintaoperaatioissa, nyt meitä haastetaan toden teolla.
Toiseksi Nato tarvitsee Binnendijkin mukaan uuden eteläisen strategian. Aiemmatkin operaatiot tuottivat haasteita, eikä Syyrian tilanteen haltuunottoon ole ollut riittäviä edellytyksiä.
Kolmas painopiste liittyy hänen mukaansa sotilaallisten kyvykkyyksien kehittämiseen. Hän uskoo Naton kaikkien jäsenmaiden aidosti sitoutuneen puolustusmenojensa nostamiseen vähintään kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2024 mennessä. Tämä koskee hänen mukaansa myös Saksaa, jota on yleensä pidetty tavoitteen suhteen vastahakoisena.
– Etenemistä tähän tavoitteeseen olisi paikallaan hieman jouduttaa. Vastineeksi USA voisi kenties sijoittaa Eurooppaan lisäjoukkoja – esimerkiksi yhden uuden taisteluprikaatin.
Kahden prosentin bkt-tason saavuttaminen merkitsisi kymmenien miljardien eurojen vuosittaista lisäpanostusta puolustukseen. Vaikka summa on massiivinen, ponnistus ei Binnendijkin mielestä voi olla ylivoimainen.
– Vastaavaan on kyetty aikaisemminkin. Samantasoinen puolustusmenojen lisäys tapahtui 1960- ja 70-luvuilla. Erityistä huomiota on syytä kiinnittää siihen, että varat käytetään harkitusti ja että joukkojen yhteensopivuus kyetään edelleen varmistamaan.
Naton neljänneksi keskeiseksi haasteeksi saattaa Binnendijkin mukaan nousta puolustusliiton yhtenäisyyden säilyttäminen. Se saattaa viime kädessä edellyttää jopa Naton strategisen konseptin uudelleenmäärittelyä, hän arvioi.
Hans Binnendijk puhui perjantaina ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan keskittyvässä The Riga Conference -tapahtumassa Riiassa.
