Venäjän syyskuun Zapad (Länsi) -suursotaharjoitusta tarkkaan seurannut Venäjän asevoimien asiantuntija Michael Kofman kiistää saksalaisen Bild-lehden Suomessakin laajaa mediahuomiota herättäneen uutisen väitteet. Jutussa muun muassa väitettiin, että Venäjä olisi harjoitellut invaasiota Baltian maihin, Puolaan, Suomeen ja Ruotsiin sekä Saksan pommittamista. Saksalaislehden juttu perustui kahteen nimettömään ”länsimaiseen tiedustelulähteeseen”.
CNA:n ja Wilson Centerin tutkija Kofman arvioi Bildin uutisen väitteitä Venäjän asevoimiin keskittyvässä Russian Military Analysis -blogissaan. Kirjoitus on julkaistu kokonaisuudessaan myös Viron yleisradion sivuilla. Kirjoituksessaan Kofman käy läpi, miksi monet saksalaisuutisen väitteistä ovat täysin epäuskottavia sekä antaa myös lyhyen selvityksen siitä, kuinka Venäjän suurharjoitus oikeasti eteni.
– Tästä harjoituksesta voi saada tärkeitä oppitunteja, mutta kuten aina, sensaatioväitteet sotkevat asioita ja johtavat säännöllisesti siihen, että ihmiset oppivat asioita, jotka eivät ole totta, Kofman kirjoittaa.
Vaihtoehtoista historiaa
Michael Kofman kuvaa saksalaisjuttua silkaksi kuvitelmaksi ja ”vaihtoehtoiseksi historiaksi”.
– Zapad on tavallisesti kaksivaiheinen skenaario, jossa Naton ja Venäjän välisen konfliktin syy osuu Valko-Venäjälle (lähtien vuodesta 1999, jolloin harjoituksia alettiin taas pitää). Harjoitukseen kuuluu usein Venäjän puolustautuminen kuvitelliselta väliintulolta ja sitten horisontaalinen ja vertikaalinen eskaaatio, jota seuraa huomattava vastahyökkäys Natoa vastaan.
Harjoituksen tarkoituksena on testata Venäjän kykyä lähteä kokonaisvaltaiseen sotaan, hankkia kokemusta, harjoitella uudelleen järjesteltyjen asevoimien komentamista sekä myös tehostaa sen aggressiivista diplomatiaa Yhdysvaltoja vastaan.
Kofmanin mukaan kaikki tämä piti paikkansa tälläkin kertaa. Osallistuneiden joukkojen lukumäärä jäi tosin useiden luotettavien lähteiden mukaan jonnekin 40[nbsp]000 ja 50[nbsp]000 sotilaan välille, odotetun yli 100[nbsp]000 miehen sijaan.
– Selvää on kuitenkin se, ettei ole mitään uskottavaa lähdettä, jonka mukaan harjoitus oli massiivinen testi Venäjän hyökkäyksestä Natoa vastaan tai siitä, että harjoitukseen osallistui 100[nbsp]000 sotilasta.
Eräs mahdollinen syy siihen, miksi harjoitus oli tällä kertaa odotettua pienempi, on Kofmanin mukaan se, ettei siihen kuulunut suurta vastaiskua Naton joukkoja vastaan. Tässä harjoitus poikkesi hänen mukaansa vuoden 2013 Zapadista. Tänä vuonna harjoituksen kuvitteellisena tilanteena vaikuttaisi Kofmanin mukan olleen pikemminkin taistelu tiettyjä Yhdysvaltojen tukemia Nato-maita vastaan eikä sota koko Natoa vastaan Euroopassa.
– Alkuskenaarion perusteella taistelutoimet kohdistuivat Puolaan, Liettuaan ja tukea antaviin Yhdysvaltoihin (naapurin Nato-maat, jotka sekaantuvat Valko-Venäjän asioihin).
Verkkouutiset kertoi Zapadin alla harjoituksen kuvitteellisesta tilanteesta. Se käsitti kolme keksittyä vihollisvaltiota. Zapad-skenaariossa Venäjä ja Valko-Venäjä joutuvat sotaan Latvian, Liettuan ja Puolan alueille sijoittuvien keksittyjen Vesbarian ja Lubenian valtioiden sekä Valko-Venäjän ja Baltian ja Puolan väliin kehitetyn kapean Veishnorian valtion kanssa. Lubenia viittasi mitä ilmeisimmin Puolaan ja Liettuan roolia näytteli Vesbaria.
#Russian Maskirovka at it's best. During #Zapad2017 some new Names appeared- Vesbaria for Lithuania, Lubenia for Poland pic.twitter.com/kpsiBMHlDk
— Petras Austrevicius (@petras_petras) August 30, 2017
Kasvattaa Venäjän myyttiä
Michael Kofmanin mukaan Bildin jutussa maalattu virheellinen Zapad-versio on omiaan lisäämään Venäjän armeijan uskottavuutta ja tukee venäläisten rakentamaa myyttiä omista kyvyistään.
Kofman käy läpi artikkelin väitteet. Jutussa mainittiin muun muassa Venäjän Tu-95MS-pommikoneet, jotka lensivät Norjan ohi ja harjoittelivat iskua Saksaan. Kaliningradin venäläisjoukkojen taas kerrottiin iskevän Puolaan ja kuudennen armeijan Ruotsiin ja Suomeen. Jutussa puhuttiin myös maihinnousuista satamiin, risteilyohjusiskuista infrastruktuurikohteisiin sekä invaasiosta Baltiaan, Pohjoismaihin ja Puolaan.
Kofmanin mukaan tällaisissa operaatioissa ei olisi mitään järkeä. Venäjän Tu-95-koneet käyttäisivät todellisessa konfliktissa pitkän kantaman risteilyohjuksia, joita voitaisiin ampua turvallisesti vaikka Venäjän omasta ilmatilasta. Tarvetta erikoiselle pommituslennolle Euroopan ilmapuolustuksen keskelle ei olisi. Venäjän koneet lentävät tavallisesti muutenkin partiolentoja Norjan edustalla. Puolaan hyökkäämistä väitetysti harjoitelleet sotilaat olivat taas todellisuudessa Kaliningradin alueen puolustusta vahvistamaan lähetettyjä laskuvarjosotilaita.
– Olisi mielenkiintoista nähdä operaatiosuunnitelma, jossa Puolaan hyökätään 1[nbsp]200 miehen voimin, Kofman ihmettelee.
Sama pätee tutkijan mukaan myös Ruotsia ja Suomea koskeviin väitteisiin.
– Kuudes armeija on periaatteessa puolustusjoukko, joten on jossain määrin kyseenalaista, millä aineksilla se voisi hyökätä Suomeen. Venäjän Petsamon joukot (Pohjoinen laivasto) muodostivat puolustusta varten suuren taisteluosaston, mutta on jossain määrin uskomatonta kuvitella invaasio Pohjoismaihin kourallisella sotilaita ja vailla todellista tavoitetta. Siellä ei ole mitään strategista, minne hyökätä.
Myös maihinnousuväitteet ovat Michael Kofmanin mukaan vaikeita uskoa. Venäjän merijalkaväki harjoittelee kyllä maihinnousuja, mutta siihen soveltuvaa kalustoa on liian vähän laajamittaiseen toimintaan.
– Jos kaupungin Baltiassa voi kaapata kahdeksalla miehistönkuljetusvaunulla, on siihen (maihinnousuun) silloin hyvät mahdollisuudet. Muuten ollaan ongelmissa.
Mikäli harjoituksissa tosiaan simuloitiin risteilyohjusiskuja tärkeisiin infrastruktuurikohteisiin, koostui koko harjoitus kahdesta R-500-ohjuksen laukaisusta sekä käytöstä poistuvien Totshka-ohjusten ammunnoista.
– Lopuksi, ajatus siitä, että Venäjä harjoitteli hyökkäystä Baltiaan, Puolaan ja Pohjoismaihin 23[nbsp]000-25[nbsp]000 sotilaalla samalla, kun se sotii muuta Natoa vastaan, on sellaisenaan jossain määrin naurettava. Zapad 2017 -harjoitus on korkean tason taistelua Naton kanssa, mutta on varsin selvää, mistä harjoituksessa on kyse ja mistä ei, Michael Kofman kirjoittaa.
Hänen mukaansa mitään hyökkäystä Pohjoismaihin tai Puolaan taikka Hollannin pommitusta ei ollut.
– Korkeat viranomaiset Yhdysvalloissa ja Natossa eivät nähneet mitään Bildin maailmanlopun fantasiassa kuvatun kaltaista.
Kaksi vaihetta
Michael Kofman käy kirjoituksessaan tarkasti läpi todellisen Zapadin kaksi kaksipäiväistä vaihetta.
Ensimmäinen osa alkoi syyskuun 14. päivänä. Sen aikana tukijoukkoja siirrettiin etulinjan lentotukikohtiin ja VDV-laskuvarjojoukkoja pudotettiin puolustautumaan Naton Baltian joukoilta. Myös muun muassa Tu-22M3-pommikoneita siirrettiin asemiin lähemmäs kuvitteellista taistelualuetta. Tässä vaiheessa suoritettiin myös ilmatorjuntaharjoituksia, joissa puolustauduttiin sekä viholliskoneilta että risteilyohjuksilta. Maajoukkoja ja panssareita ryhdyttiin siirtämään rautatateitse taistelukentälle. Tässä keskityttiin logistiikkaharjoituksiin.
Venäjän laivasto harjoitteli samaan aikaan muun muassa risteilyohjuksilta ja vihollisen sukellusveneiltä puolustautumista sekä valmistautui torjumaan vihollisen maihinnousuja. Venäjän eteläinen ja keskinen sotilaspiiri suorittivat Zapadin ensimmäisinä päivinä erilaisia viestintä-, ilmapuolustus-, tykistö-, panssari- ja tiedusteluharjoituksia.
Zapadin toinen vaihe alkoi syyskuun 17. päivänä. Sen aikana Venäjän asevoimien yleisesikunta harjoitteli 600 kilometrin levyisen rintaman hallintaa ja suurien joukkomäärien komentamista. Taistelukentällä Venäjän maajoukot harjoittelivat yhteistyötä tukea antavien ilmavoimien kanssa ja suorittivat elektronisen sodankäynnin harjoituksia. Vaiheeseen kuului myös tykistön ja panssareiden harjoitustehtäviä.
Michael Kofmanin mukaan venäläisjoukot painottivat erityisesti tiedustelun yhdistämistä hyökkäystoimintaan ja harjoittelivat esimerkiksi lennokkien ja tykistön yhteispeliä sekä täsmäaseiden käyttöä.
– Harjoituksessa lähdettiin aikaisesta horisontaalisesta eskalaatiosta, jossa Venäjän olisi puolustauduttava useilla sotatoimialueilla vihollisen risteilyohjus- ja ilmahyökkäyksiltä. Venäläisyksiköt harjoittelivat rautatiesiltojen ja viestiyhteyksien korjaamista sillä oletuksella, että niitä tuhottaisiin.
Venäjän joukkojen tavoitteena oli tutkijan mukaan ajaa Nato-vihollinen ulos Valko-Venäjältä. Harjoituksen tämä vaihe oli kuitenkin odotettua kevyempi.
– Ilmaiskut Naton lentotukikohtia ja muuta avainifrastruktuuria vastaan Itämeren alueella ovat lähes itsestäänselvyys, kun huomioidaan harjoituksen koko. Harjoituksen hyökkäyspuoli vaikutti kuitenkin rajatulta.
Kofman huomauttaa, että Venäjän laivaston vahva rooli näkyi silti. Laivasto harjoitteli vihollisen taisteluosastojen tuhoamista myös rannikolta ammuttavilla merimaaliohjuksilla. Arktisilla alueilla nähtiin niin ikään merkillepantavaa toimintaa. Harjoituksen perusteella Venäjä olettaa mahdollisen Nato-vihollisen iskevän myös Uuden Siperian saarille Pohjoisella jäämerellä.
Michael Kofmanin mukaan harjoitukseen ei kuulunut merkittäviä ydinaseharjoituksia strategisilla pommikoneilla tai ohjusjoukoilla. Tällainen ydinaseharjoitus myös järjestettiin myöhemmin syksyllä. Verkkouutiset kertoi presidentti Vladimir Putinin henkilökohtaisesti valvomasta harjoituksesta tässä. Venäläisten mukaan presidentti laukaisi itse harjoituksissa neljä ohjusta.
