Koronapandemiaan liittyvästä tutkimuksestaan tunnustusta saanut virologi, professori Trevor Bedford ennustaa koronaviruksen kehittyvän pandemian päätyttyä joka tapauksessa merkittäväksi taakaksi kansanterveydelle.
Yhdysvaltain Seattlen Fred Hutchinson -syöpätutkimuslaitoksessa työskentelevä professori avaa asiaa pitkässä Twitter-ketjussaan. Hän luonnehtii sitä ”koronaviruksen loppupeliksi”. Siinä Bedford arvioi, miltä tautitilanne näyttää siinä vaiheessa kuin väestö on enemmän tai vähemmän tullut immuuniksi virukselle ja se ei enää leviä samaan tapaan kuin pandemia-aikana. Tätä luonnehditaan endeemiseksi tilaksi.
– Uskon, että endeemisyys saavutetaan eri aikoina eri puolilla maailmaa johtuen eroavaisuuksista rokotteiden jaossa. Odotan muutoksen olevan pehmeä siirtymä nopean käänteen sijasta, Trevor Bedford kirjoittaa.
Vaikka tietyn alueen väestö olisikin immuuni joko sairastamisen tai rokotteiden kautta, voi tauti silti Bedfordin mukaan levitä merkittävästikin hiipuvan immuniteetin ja viruksen evoluution vuoksi.
Hän nostaa esimerkiksi kausi-influenssan. Vaikka käytännössä kaikilla yli 3-vuotiailla on sille vastustuskykyä, saa noin 10 prosenttia Yhdysvaltain aikuisväestöstä tartunnan joka vuosi.
Uusi koronavirus näyttää endeemisenä Bedfordin mukaan hieman samanlaiselta. Tauti siis kiertää merkittävästi, mutta sen aiheuttama kuormitus on pienempi kuin varsinaisen pandemian aikana. Tässä tärkeitä muuttujia ovat hänen mukaansa taudin tarttuvuus, väestön immuniteetin hiipuminen, viruksen mutaatiot ja kuolleisuus tautiin.
Näistä etenkin immuniteetin hiipuminen on professorin mukaan yhä avoin kysymys. Bedfordin mielestä tähän mennessä kertyneen tiedon perusteella voidaan olettaa, että immuniteetti hiipuu ainakin jonkinasteisesti kaudesta toiseen.
Merkittävä ongelma
Viruksen mutaation Trevor Bedford arvioi kulkevan tarttuvuutta suosivista muutoksista kohti immuunipuolustusta välttäviä muutoksia.
– Viime aikainen evoluutio on tapahtunut merkittävästi H3N2-influenssaa [A-virus] nopeammin, mutta keskimääräinen arvioni olisi, että endeemisyyteen siirtyessä näemme samaa tahtia eteneviä muutoksia kuin H3N2:n kohdalla.
Uuden koronaviruksen korkea tarttuvuusluku, väestön hiipuva immuniteetti ja viruksen muutokset merkitsevät professorin veikkauksen mukaan sitä, että noin 20-30 prosenttia väestöstä saa joka tapauksessa jatkossakin koronatartunnan vuosittain.
– Leviäminen ei endeemisessä vaiheessa välttämättä tarkoita suoraan tautikuorman kasvua. Arvelisin rokotteiden hyvään tehoon vakavia tautimuotoja vastaan perustuen, että tartuntakuolleisuus tulee putoamaan kymmenesosaan aiemmasta 0,6 prosentista – eli flunssan luokkaa olevaan 0,06 prosenttiin, Trevor Bedford sanoo.
Hänen laskelmiensa mukaan tämä merkitsisi esimerkiksi Yhdysvalloissa yhä noin 40[nbsp]000-100[nbsp]000 koronakuolemaa vuosittain.
– Kuten kausiflunssankin kohdalla, tässä on odotettavissa huomattavaa kausittaista vaihtelua.
Trevor Bedford toteaa, ettei koronavirus tule nousemaan syövän tai sydän- ja verisuonitautien mittaluokkaan. Silti kyse on merkittävästä kansanterveysongelmasta.
– Vuosittaiset tehosterokotteet kuten influenssan kohdalla, molnupiravirin kaltaiset lääkkeet, tehostettu ilmanvaihto ja pikatestit voivat kuitenkin kaikki avittaa tämän jatkuvan taakan lievittämisessä.
Here, I've been trying to think about what COVID will look like in its endemic state, ie once the (more or less entire) population has immunity to the virus, blunting transmission and disease relative to the pandemic state. 2/17
— Trevor Bedford (@trvrb) October 13, 2021
However, even when the entire population of a region has immunity through infection or vaccination, there may still be significant circulation of the virus due to waning immunity and viral evolution. 4/17
— Trevor Bedford (@trvrb) October 13, 2021
Broadly, I expect the eventual endemic state of COVID to be similar with substantial circulation but reduced disease burden relative to the pandemic state. The key parameters here include:
1. R0
2. Waning immunity
3. Antigenic drift
4. Infection to fatality rate (IFR) 6/17— Trevor Bedford (@trvrb) October 13, 2021
Waning immunity is a bit more of an open question. Although, other seasonal coronaviruses appear to cause reinfections every ~3 years (https://t.co/jDf34TnXoB), it's hard to completely extrapolate from these viruses to SARS-like coronaviruses. 8/17
— Trevor Bedford (@trvrb) October 13, 2021
Although so far there's been relatively little antigenic drift in SARS-CoV-2, we've seen rapid adaptive evolution in the S1 domain of spike protein as selection pressure has driven increased transmissibility (https://t.co/TCqJmgvfIo). 10/17
— Trevor Bedford (@trvrb) October 13, 2021
Recent adaptive evolution has been occurring at a significantly faster rate than H3N2 influenza, but my median scenario would be that with switch to endemicity, we see sustained antigenic evolution at a similar pace to influenza H3N2. 12/17
— Trevor Bedford (@trvrb) October 13, 2021
100k deaths would be 30% attack rate with 0.1% IFR, while 40k deaths would be 20% attack rate with 0.06% IFR. In general, like with seasonal flu I would expect significant season-to-season variability. 16/17
— Trevor Bedford (@trvrb) October 13, 2021
This is not cancer or heart disease, but it's still a substantial public health burden. That said, yearly boosters just like flu vaccine, therapeutics like molnupiravir, improved ventilation and rapid testing can all contribute to reducing this ongoing burden. 17/17
— Trevor Bedford (@trvrb) October 13, 2021
