Viikonloppuna Suomeen tuotiin Al-Holin leiriltä kuusi alaikäistä ja kaksi aikuista. Lapsia tulee auttaa, mutta terroristiseen toimintaan vapaaehtoisesti osallistuneet isis-äidit eivät Suomen tukea mielestäni ansaitse.
Isis-naiset ovat vapaaehtoisesti muuttaneet Isisin kalifaattiin harjoittamaan ja tukemaan terrorismia. Al-Holista palaavat aikuiset ”todennäköisesti jatkavat terroristista toimintaa, verkostoituvat keskenään ja integroituvat jälleen kotimaisiin jihadistisiin verkostoihin”, sanoo Suojelupoliisi.
Tässä valossa sisäministeri Maria Ohisalon vaiteliaisuus asian tiimoilta on korviin koskevaa: sisäministerin tulee varmistaa kansalaisten turvallisuus kaikin keinoin ja pelkkä isis-äitien seurantaan asettaminen tuskin tulee riittämään. Mallia Ohisalo voi ottaa vaikka Tanskasta tai Saksasta, jossa ainakin yksi isis-äideistä pidätettiin heidän saavuttuaan maahan.
Mitkä ovat isis-äitien vaikutusperät, kun he eivät anna lapsia suomalaisten viranomaisten huostaan saadakseen heidät pois leiriltä? Sen sijaan, että asettaisivat lastensa turvallisuuden ja tulevaisuuden etusijalle, he ovat pakottaneet lapsensa jäämään väkivaltaisiin olosuhteisiin ajattelematta heidän parastaan. Eikö tämä jo muodosta huostaanoton perusteen?
Pääseminen lasten varjolla pois Al-Holin leiriltä voi olla niin houkuttelevaa, että henkilö saattaa antaa ymmärtää mitä vaan luodakseen suotuisan kuvan itsestään ja edistääkseen pois pääsyä.
Kun seuraa kotimaassa tapahtuvien lasten huostaanotto- ja kiireellisen sijoittamisen tapausten perusteita sekä huoltajuuspäätöksiä, näkyy räikeä ristiriita, kun ne rinnastetaan isis-äitien toimintaan. Eikö lapsen pitäminen väkisin väkivaltaisissa olosuhteissa ja mahdollinen indoktrinointi islamistiksi ole haitallinen ympäristö ja muodosta perusteen huostaanotolle, jos kerran toisaalla lapsen pelkkä kapinointi vanhempien asettamia rajoja vastaan voi sijoituksen aiheuttaa?
Terroristiseen toimintaan osallistuminen tai sen tukeminen tulee ottaa huostaanottoperusteeksi kun lastensuojelulakiamme toivottavasti päivitetään huomioimaan nyt ilmenevät sokeat pisteet. En usko, että lapsen vanhemman osallistuminen terroristiseen toimintaan edistäisi lapsen perusoikeuksien toteutumista.
Toivon, että viranomaisillamme on osaamista, resursseja sekä poliittinen mahdollisuus näiden alaikäisten saamiseksi uuden elämän alkuun. Lastensuojelulakia tulee kehittää siten, että lasten tasapainoinen kehitys voidaan turvata huolimatta heidän vanhempiensa terroristisesta toiminnasta. Luonnollisesti myös naiivia terrorismilainsäädäntöämme tulee kehittää siten, että toimintaan osallistumisesta tai sen mahdollistamisesta on aitoja seurauksia tekijälle.
