Mikäli Venäjä päättäisi hyökätä Baltiaan, saavuttaisivat sen joukot Viron ja Latvian pääkaupungit hitaimmillaankin 60 tunnissa. Näin arvioi amerikkalainen RAND Corporation -ajatushautomo.
RAND Corporation on selvittänyt mahdollisen Naton ja Venäjän välisen konfliktin kulkua Baltiassa tästä löytyvässä raportissaan. Arviot perustuvat vuosina 2014 ja 2015 suoritettuihin kattaviin sotapeliskenaarioihin, joita on ollut laatimassa laaja joukko asiantuntijoita.
Baltian maat on valittu sotapelien näyttämöksi, koska niiden katsotaan olevan Naton näkökulmasta ne liittouman jäsenet, joiden puolustaminen olisi nykyisessä uhkaympäristössä kaikkein ongelmallisinta. Raportissa keskitytään Viroon ja Latviaan.
Sotapeleissä päädyttiin aina samaan lopputulokseen. Nykyisellään Viro ja Latvia eivät kestäisi Naton tukemina kuin parhaimmillaankin parisen vuorokautta.
“Lopputulos oli suoraan sanottuna katastrofi Natolle. Venäjän joukot eliminoivat tai ohittivat kaiken vastarinnan ja olivat Riikan, Tallinnan tai molempien porteilla 36–60 tunnissa”, kuuluu arvio.
”Niin nopea tappio jättäisi Natolle rajallisen määrän vaihtoehtoja, jotka kaikki olisivat huonoja”, raportissa todetaan.
Raportin mukaan Nato voisi aloittaa Baltian vapauttamiseksi verisen vastahyökkäyksen – johon sisältyisi tilanteen eskaloitumisen riski, eskaloida tilanteen heti itse tai tyytyä ainakin tilapäiseen tappioon. Viimeisellä vaihtoehdolla olisi RAND Corporationin mukaan kuitenkin todennäköisesti tuhoisat seuraukset koko puolustusliitolle ja myös Baltian asukkaille.
Keskeisimmät syyt Venäjän nopeaan voittoon löytyvät raportin mukaan yksinkertaisesti sen joukkojen ylivoimaisesta määrästä ja tulivoimasta Baltiassa ja sen lähistöllä sijaitseviin Naton joukkoihin nähden. Toinen merkittävä tekijä on Venäjää suosiva maasto ja lyhyet etäisyydet Venäjän ja keskeisten Baltian kohteiden kuten maiden pääkaupunkien välillä.
Valtava ero joukoissa
RAND Corporationin mukaan Venäjä kykenisi tuomaan Baltiassa taistelukentällä 22 pataljoonaa joukkoja läntiseltä sotilasalueeltaan ja Kaliningradista.
Sotapeleissä Natolle annettiin viikko aikaa varautua tulevaan invaasioon. Silti puolustusliitto ei nykyisellään saisi raportin mukaan kentälle kuin 12 pataljoonaa. Lisäksi esimerkiksi Puolasta saapuvat joukot olisivat jo matkalla alttiita Venäjän Kaliningradin tykistölle ja ohjuksille.
RAND Corporation huomauttaa, että todellinen ero tällaisen konfliktin joukkojen voimasuhteissa olisi vielä merkittävämpi kuin luvut kertovat.
Valtaosa Naton joukoista koostuisi kevyesti varustelluista taisteluyksiköistä, joilla ei ole riittäviä panssarintorjuntavalmiuksia, tykistötukea tai omia panssarijoukkoja Venäjältä puolustautumiseen. Venäjän joukot ovat tätä vastoin kaikki joko mekanisoituja tai moottoroituja pataljoonia tai puhtaita panssarijoukkoja. Sen lisäksi Venäjällä olisi huomattava tykistöetu Baltiasta käytävässä taistelussa.
RAND Corporationin arvioissa Naton ilmavoimat kykenivät aiheuttamaan runsaasti tappioita venäläisille. Niistä ei kuitenkaan ollut taistelun lopputuloksen kääntäjiksi, koska maavoimien voimasuhteiden erot olivat niin valtavat.
Raportin mukaan Naton joukot kykenisivät viivyttämään venäläisiä esimerkiksi sijoittamalla ”laadukkaita kevyitä joukkoja”, kuten amerikkalaisia laskuvarjosotilaita asemiin Baltian pääkaupunkeihin. Tämä johtaisi kuitenkin väistämättä suureen määrään siviiliuhreja, eikä sillä olisi suurta vaikutusta koko sodan lopputulokseen.
Lopputulos voidaan välttää
RAND Corporationin arvion mukaan sotapelien kaltaisen lopputuloksen välttäminen ei olisi Natolle mahdoton tehtävä.
Raportin mukaan Naton tulisi lisätä Baltian puolustusta seitsemää prikaatia vastaavilla joukoilla. Näistä ainakin kolmen tulisi olla raskaita panssariprikaateja.
Joukkojen tulisi olla taisteluvalmiita heti vihollisuuksien alusta alkaen, ja niillä olisi oltava ”riittävä ilma- ja tykistötuki”.
”Vaikka tämä ei olisikaan riittävästi alueen kestävään puolustamiseen tai Naton lopullisen päämäärän, eli sen jäsenten alueiden turvaamisen, saavuttamiseen, muuttaisi se perustavanlaatuisesti Moskovan strategista tilannekuvaa”, raportissa todetaan.
RAND Corporation arvioi tällaisen lisäpanostuksen vuosittaisiksi kustannuksiksi Naton jäsenille noin 2,7 miljardia dollaria eli noin 2,4 miljardia euroa.
