Venäjä on viime vuosina sijoittanut yhä enemmän joukkoja ja kalustoa Kaliningradin alueelle. Vuoteen 1945 Saksalle kuulunut entinen Königsbergin kaupunki ympäristöineen on Ruotsin sotilastiedustelun mukaan muodostunut aiempaa uhkaavammaksi voimakeskittymäksi, jolla on sijaintinsa vuoksi merkittävä vaikutus etenkin eteläisen Itämeren turvallisuuteen.
– Vuoden 2020 aikana sotilaallinen toimeliaisuuden intensiteetti ja monimutkaisuus lisääntyivät edelleen niin Itämeren alueella kuin myös Barentsinmerellä ja pohjoisella Atlantilla, Ruotsin puolustusvoimien turvallisuus- ja tiedustelupalvelun (Must) apulaispäällikkö Daniel Olsson sanoo Svenska Dagbladetille.
– Konfliktissa Venäjällä olisi todennäköisesti aluksi alueellinen ylivoima suhteessa Natoon. Katsomme, että Venäjä pyrkii parantamaan sotilaallista kykyään toimia pohjoisella Atlantilla. Päämääränä on pystyä aseellisen konfliktin oloissa estämään vahvistukset Yhdysvalloista Eurooppaan ja siten säilyttämään toimintavapaus Itämeren alueella ja Barentsinmerellä, Olsson toteaa.
Venäjän sotilaallisen suorituskyvyn hän sanoo entisestään vahvistuvan aina vuoteen 2025. Erityisenä painopistealueena on pitkän kantaman vaikuttaminen.
Ketju ulottuu Krimille
Ruotsin kokonaismaanpuolustuksen tutkimuslaitoksen (FOI) Venäjä-asiantuntija Fredrik Westerlund luonnehtii Kaliningradia strategisesti tärkeäksi osaksi Venäjän eteentyönnettyä sotilaallista rakennelmaa – ketjua, joka ulottuu Kuolan niemimaalta Kaliningradin, miehitettyjen Transnistrian ja Krimin kautta Mustallemerelle.
– Kaliningradista Venäjän aluksilla ja lentokoneilla on suora pääsy Itämerelle. Pietariin sijoitettu toinen osa Itämeren laivastoa joutuu sen sijaan kulkemaan läpi Suomenlahden, joka on aika pitkä ja kapea käytävä, Westerlund sanoo.
Venäjällä ei kuitenkaan ole välitöntä maayhteyttä Kaliningradiin, vaan alue rajautuu kahteen Nato-maahan ja Itämereen. Kun strategista syvyyttä ei käytännössä ole, alueen hallussapito saattaisi hänen mukaansa osoittautua sodan oloissa vaikeaksi.
– Liettuasta ja Puolasta kyetään ampumaan tykistötulta suoraan alueen läpi, hän toteaa.
Kaliningradin aseita käytettäisiin jo varhain
Kaliningradissa olevaa Venäjän 11. armeijakuntaa ilmoitettiin joulukuussa 2020 täydennettävän Liettuan rajalle sijoitettavalla 10[nbsp]000–20[nbsp]000 sotilaan vahvuisella motorisoidulla divisioonalla, johon kuuluu jalkaväkeä, tykistöä ja panssarijoukkoja.
Muuta vaihtoehtoa ei venäläisamiraali Alexander Nosatovin mielestä ollut, koska Nato on hänen mukaansa tiivistänyt saartorengastaan Venäjän ympärillä.
Kaliningradiin sijoitettujen Iskander-ohjusten nykyinen 500 kilometrin kantomatka yltää pitkälle Ruotsin keskeisimmille alueille.
Koska alueen asema olisi täysimittaisen sodan puhjettua niin haavoittuva, on FOIn Westerlundin mukaan oletettavissa, että Venäjä turvautuisi sinne sijoitettuihin asejärjestelmiin jo konfliktin varhaisemmassa vaiheessa.
– Kaliningrad muodostaa eteentyönnetyn alustan, jonka resursseja on mahdollista käyttää Itämeren alueen harmaalla vyöhykkeellä rauhan, kriisin ja sodan välimaastossa. Niitä on joka tapauksessa käytettävä ennen kuin on kuumat paikat, sillä silloin Kaliningrad on liian haavoittuva, hän toteaa.
