Kelloja siirretään kaikissa EU:n jäsenmaissa samoina päivinä ja samalla kellonlyömällä. Sunnuntain aamuyö on valittu siirtymisen ajankohdaksi siksi, että liikenne on silloin vähäisintä ja kellojen siirtely aiheuttaa vähiten haittaa.
Kesä- ja talviajan käyttö on yhtenäinen käytäntö Euroopan unionissa. Suomessa on noudatettu kesä- ja normaaliaikaa pysyvästi vuodesta 1981 lähtien. Suomi siirtyi Euroopan maista viimeisenä pysyvään kesäaikajärjestelyyn. Sitä ennen kesäaikaa kokeiltiin vuonna 1942.
Euroopan komissio ehdotti vuonna 2018, että kaksi kertaa vuodessa tapahtuvasta kellonajan siirrosta luovuttaisiin EU:ssa yhtenäisesti. Jäsenvaltiot saisivat päättää kansallisesti itse siitä, minkä ajan ne ottaisivat pysyvästi käyttöön.
Suomi on jäsenvaltioista aktiivisimmin ajanut kellonajan siirrosta luopumista. Päätöksenteon tueksi Suomessa kuultiin laajasti kansalaisia, elinkeinoelämää ja muita sidosryhmiä. Tulosten perusteella moni kannatti kellonajan siirrosta luopumista.
Sekä kesä- että talviaikaa kannatettiin melko tasaisesti, mutta talviaika sai hieman enemmän suosiota.
Suomella ei ole tällä hetkellä virallista lopullista kantaa pysyvään aikaan. Suomi pitää tärkeänä välttää aikavyöhykkeiden pirstaloitumista.
Komission ehdotuksen alkuperäinen tavoiteaikataulu ei ole toteutunut. Euroopan parlamentti äänesti komission ehdotuksesta jo keväällä 2019, jolloin parlamentti hyväksyi lakialoitteen kellojen siirtelyn lopettamisesta. Tuolloin parlamentti esitti, että kelloja siirrettäisiin viimeisen kerran tänä vuonna.
EU:n neuvosto ja parlamentti päättävät asiasta yhteisesti. Ehdotus odottaa vielä neuvoston käsittelyä. Komission esityksen käsittely EU:n jäsenmaiden kesken on kuitenkin pysähdyksissä, eikä siirtelyn lopettaminen ole todennäköistä lähivuosina.
