Kokoomuksen entisen kansanedustaja Kimmo Sasin mukaan vakiintuneet puolueet ovat olleet vaikeuksissa viime vuosikymmeninä.
Politiikan vasemmalla laidalla on hänen mukaansa annettu lupauksia, joita ei ole onnistuttu pitämään. Keskusta-oikeistolaisten puolueiden sanomasta on sen sijaan puuttunut positiivinen innostavuus, eivätkä ne ole onnistuneet kasvattamaan kannatustaan.
Tämä on Sasin mukaan avannut tilaa yhden asian liikkeille.
– Ensin syntyivät vihreät ja sitten maahanmuuttovastaiset. Kummankin käyttövoima on pelko, maailmanloppu tai oman kansallisen kulttuurin tuhoutuminen, hän kirjoittaa Verkkouutisten blogissaan.
– Kummassakin on intoa ja vahvaa uskoa oman asian oikeutukseen, joka oikeuttaa koettelemaan laillisuuden rajoja. Niillä on hyvin selkeä agenda tärkeästä asiasta, johonka valitsijan on helppo ottaa kantaa.
Yhden asian liikkeiden ongelma on kuitenkin Sasin mukaan se, että tärkeimmissä yhteiskunnallisissa asiakysymyksissä ne ovat jakautuneita.
– Vihreissä on vapauteen ja markkinatalouteen myönteisesti suhtautuvat liberaali siipi ja yhteiskunnan holhousta korostava punavihreä siipi. Perussuomalaisissa ollaan yksimielisiä vain maahanmuutosta. Siksi niistä ei ole johtorooliin politiikassa.
– Yhden asian liikkeille on tyypillistä myös se, että oppositiossa ne lihovat ja hallitusasemassa niiden kannatus heikkenee hieman riippuen liikkeen vakiintuneisuudesta. Tämä lisää turbulenssia vaalien jälkeisissä politiikan muutoksissa.
Kimmo Sasin mukaan vakiintuneiden puolueiden ongelma on pahimmillaan luottamuksen puute.
– Annetaan lupauksia, joista jo etukäteen valitsijat tietävät, että niitä ei aiota toteuttaa. Siksi valitsijoiden toive jostakin uudesta, median vielä usein henkilöistämästä, on useissa maissa vahva. Sen osoittavat Donald Trump, Emmanuel Macron, Giuseppe Grillo ja Matteo Salvini.
Demokratia saa Sasin mukaan ”legitimiteettinsä siitä, että se antaa kansalaisille paremman tulevaisuuden”.
– Jotta länsimainen demokratia voittaa itämaisen ohjatun demokratian on sen saatava aikaan suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä ja sitä kautta hyvinvointia.
– Tämä edellyttää, että vakiintuneiden puolueiden on mentävä peilin eteen. Niiden on nostettava esiin ideologiset erot ja otettava haltuun poliittinen agenda. Niiden on mietittävä yhteiskunnan rakenteiden kehittämistä ja jälleen sitä, mikä kuuluu yhteiskunnalle ja mikä yksilön vastuulle, Sasi kirjoittaa.
