Kokoomuksen kansanedustaja Wille Rydman ei yhdy näkemykseen, jonka mukaan hallituksen sote- ja maakuntauudistuksesta päättäessään moni kansanedustaja joutuisi joko ”pettämään puolueensa tai kotikaupunkinsa”. Näin arvioi blogissaan Helsingin pormestari Jan Vapaavuori, jonka mielestä intressiristiriita koskee etenkin monia niitä, jotka istuvat samaan aikaan kuntien valtuustoissa tai jopa hallituksissa. Rydman on Helsingin kaupunginhallituksen jäsen.
– Pidän tätä kestämättömänä kysymyksenasetteluna. Arvostan sitä, että Jan Vapaavuori ei jätä mitään kiveä kääntämättä toimiessaan Helsingin pormestarina ja myöskin kaupungin tärkeimpänä edunvalvojana valtion suuntaan, mutta tällaisen kysymyksenasettelun ei soisi yleistyvän.
Rydmanin mielestä jos tämänkaltainen ”kyläpäälliköinnin kysymyksenasettelu” yleistyy valtakunnanpolitiikassa, se voi avata ovia sille, että kansanedustajien kannanotoissa ja päätöksissä kotiseudun intressit korostuvat kokonaisuuksien kustannuksella.
– Valtakunnan tasolla päättäjien pitää pystyä näkemään muitakin kuin paikallisia intressejä.
Rydman kuitenkin korostaa pitävänsä Vapaavuoren, kansanedustaja Elina Lepomäen ja monien paikallisten kokoomuspäättäjien kritiikkiä sote- ja maakuntauudistusta kohtaan täysin aiheellisena. Suomen isot kaupungit – Helsinki etunenässä – ovat myös koko kansantalouden keskeisiä kasvumoottoreita.
– Jos kaupungeilta siirtyy merkittävä määrä tulorahoitusta maakunnille, mutta samaan aikaan velat jäävät kaupunkeihin ja kuntiin, niin kyllähän se vaikuttaa näiden rahoitusasemaan ja kykyyn investoida.
Ylen tavoittamista kokoomuksen kansanedustajista 25 kertoi äänestävänsä nykytietojen valossa valinnanvapauslakiesityksen puolesta. Rydman kertoo, ettei halunnut kyselyssä ottaa vielä kantaa asiaan. Hän pitää tässä vaiheessa kannanoton naulitsemista suuntaan tai toiseen ennenaikaisena, koska valinnanvapauslaki vasta torstaina annettiin eduskunnalle ja kokonaisuudesta siksi puuttui vielä monia ”keskeisiä palasia”. Esimerkiksi perustuslakivaliokunta – jonka jäsen Rydman myös on – tulee taas ottamaan kantaa valinnanvapausesityksen perustuslainmukaisuuteen.
– Tietysti hallituspuolueidnen kansanedustajat lähtökohtaisesti tukevat hallituksen esityksiä, mutta tämä ei tietenkään tarkoita sellaista avointa valtakirjaa, että sitoutuisin painamaan vihreää nappia piittaamatta esitysten sisällöstä.
Rydman huomauttaa, että eduskuntakäsittelyn aikana on yhä mahdollista, että hallituspuolueiden kompromissin tuloksena syntyneen sote- ja maakuntauudistuksen ”balanssi syystä tai toisesta häiriintyy, mikä voi johtaa poliittisiin paineisiin tehdä muutoksia”.
Maakuntia on ”ilman muuta liikaa”
Rydman toteaa suoraan, että hallituksen sote- ja maakuntauudistuksessa on kyse hallituspuolueiden kompromissista, joka ei ole täydellinen.
– Sellaista asiantuntijaa ei varmasti löydy, jonka mielestä tämä olisi optimaalinen malli. Laaja konsensus vallitsee siitä, ettei tämä ole optimaalinen, vaikka kannat hajoavatkin sen suhteen, mistä syystä sitä ei optimaalisena pidetä.
Rydman kehottaa laittamaan asioita myös perspektiiviinsä mallia arvioitaessa. Hän huomauttaa, että Suomessa on jo tälllä hetkellä monenmoista väliportaan hallintoa, joka ei ole välttämättä kovin näkyvää eikä edes demokraattisesti ohjattua.
– Onnistunut uudistus voisi jopa mahdollistaa nykyisten hallintohimmeleiden saneerauksen virtaviivaisemmiksi, kansanvaltaisemmiksi ja läpinäkyvämmiksi, kun väliportaan päättäjät valittaisiin kansanvaalilla eikä puoluetoimistojen listoilla.
Samaan hengenvetoon Rydman myöntää, ettei 18 maakunnan aluejako ole sosiaali- ja terveyspalvelujen kannalta optimaalinen.
– Maakuntia on ilman muuta liikaa. En katso olevani veneen keikuttaja sanoessani tämän, koska kokoomushan on ollut avoimesti tätä mieltä kaikissa yhteyksissä.
Rydmanin mielestä sote- ja maakuntauudistuksen toimeenpanon yhteydessä kannattaa pitää huolta siitä, ettei aluejakoa ”sementoida” niin, etteikö tulevaisuutta ajatellen säilyisi mekanismeja, joilla maakuntia voidaan fuusioida yhteen.
