– Minä väitän, että korkeakoulu on päiväkoti, jossa nuoret aikuiset kuluttavat liikaa aikaa ja muiden ihmisen rahoja, Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n johtaja Matti Apunen sanoo.
– Minä väitän, että meillä on koulutusfetissi, joka sanoo kaikki koulutus on hyväksi. No ei ole.
Apunen kertoo näkemyksestään EVA:n julkaisemassa Apunen/Maliranta –podcastissa.
EVA:n keräämien tietojen mukaan opintie ensimmäiseltä luokalta maisteriksi kestää 22 vuotta. 58 prosentilla opiskelijoista maisterintutkinnon saaminen taas kestää yli 8 vuotta.
Yksilön kannalta korkeakoulutus on edelleen erittäin kannattavaa: palkat ovat korkeampia ja todennäköisyys työllistyä parempi.
Matti Apusen mukaan koulutuksessa ”on kulutuksen elementtejä”.
– Koulunkäynti voi olla kivempaa kuin työssäkäynti, ja siitä tulee pitkäaikainen harrastus, jonka kautta korkeakoulusta tulee nuorten aikuisten päiväkoti.
Pääsykokeet hidastavat työelämään siirtymistä
Hitaan valmistumisen lisäksi kritiikkiä saavat myös korkeakoulujen pääsykokeet, jotka ovat suomalainen erikoisuus. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ETLA:n tutkimusjohtaja Mika Maliranta sanoo podcastissa olleensa ennen pääsykokeiden kannattaja, mutta muuttaneensa mieltään ja pitävänsä pääsykokeita nyt tarpeettomana välivaiheena.
– Keskimäärin menee kaksi vuotta, ennen kuin ensimmäisen korkeakoulututkinnon opinnot alkavat. Sen voi käyttää järkevämminkin, Maliranta sanoo.
Malirannan mukaan ihmisten valikoinnissa eri aloille pitäisi olla useampia portaita, esimerkiksi niin, että viimeisen karsinta tietylle alalle tapahtuisi vasta kandivaiheen opinnoissa.
– Taloustieteilijöiden joukossa on aika monia, jotka ajattelevat, että lukukausimaksuja – osana isompaa kokonaisuutta – voitaisiin ottaa käyttöön.
– Eihän se hyvinvointivaltiolle ole kovinkaan vieras ajatus, että se joka hyötyy, osallistuu myös sen hyödyn maksamiseen. Jos me otetaan vaikka kaikkein tyypillisimmät esimerkiksi eli lääketiede ja oikeustiede, kuinka valtavan arvokas se tutkintotodistus on tälle kyseiselle henkilölle. Puhutaan useista sadoista tuhansista euroista, niin on se tavallaan reilua, että he osallistuvat myös sen kustannuksiin.
– Tämän sanottuani täytyy muistaa, että koulutushan on hirveän epävarma investointi näille yksilöille. Jos vaikka menet lääketieteelliseenkin, niin ethän tiedä, mitä elämä tuo tullessaan.
Hän nostaa esimerkiksi tilanteen, jossa sairaus estää töihin menemisen.
– Näissä tilanteissa hyvinvointivaltio nostaa kontribuutiota, eli tarjoaa sosiaalivakuutuksen.
Näin valtio esimerkiksi tulisi apuun sellaisten opintolainojen maksussa, joihin henkilöllä itse ei ole varaa.
