Koronavirus leviää ja aihe puhuttaa. Virus vaikuttaa tavalla tai toisella meidän kaikkien jokapäiväiseen arkeemme – ja sen myötä voimakkaasti myös talouteen ja työelämään.
Viime vuosina on kyllästymiseen asti puhuttu työelämän muutoksesta ja työn murroksesta. Se on seurausta automatisaation, robotisaation, digitalisaation ja tekoälyn hyödyntämisestä ja muuttaa meidän kaikkien työtehtäviä ja työn tekemisen tapoja.
Miten olemme muutosten keskellä käytännössä onnistuneet uudistamaan työpaikkojen toimintatapoja ja oman työmme tekemistä? Oma arvioni on, että laajemmin tarkastellen emme kovinkaan hyvin. Tämä on osin inhimillistä: Vanhaan ja tuttuun on usein helpompi tarttua kuin opetella siitä pois ja tehdä kaikki toisin. Yritysten ja omistajien näkökulmasta uusien työtapojen käyttöönotto on myös resurssikysymys. Jos sijoitetaan esimerkiksi uuteen teknologiaan ja vahvistetaan firman osaamista, tarvitaan myös euroja.
Emme toistaiseksi hyödynnä uuden teknologian mahdollisuuksia laajasti, sillä teemme työtä edelleen hyvin perinteisellä tavalla ainakin, mitä tulee työpaikkaan ja -aikaan sidottuun työhön. Teknologia mahdollistaisi jo nyt mitä moninaisempien töiden tekemisen muualla kuin varsinaisella työpaikalla. Teknologia myös mahdollistaisi perinteisten työtapojen rinnalla aivan uusia tekemisen muotoja.
Esimerkiksi etätyöstä on puhuttu vuosikausia, mutta kovin hitaasti se lisääntyy. Olemme mestareita keksimään erilaisia verukkeita etätyön epäämiselle. Milloin pelätään työntekijän laiskottelevan, kun hän ei ole työpaikalla esimiehen valvovan silmän alla. Milloin etätyö on juuttunut pelkoon työntekijöiden eriarvoisesta kohtelusta, sillä kaikilla tietenkään ei työn luonteen vuoksi ole edellytyksiä tehdä lainkaan etätöitä. Jotkut pelkäävät, että etätyössä kuormittuu liikaa, kun työn imussa kotisohvalla läppäri sylissä päivä voi venyä yöksi. Joku pelkää etääntyvänsä työyhteisöstä puurtaessaan yksin kodin rauhassa.
Etätyö on silti monesti tehokkaampaa ja tuottavampaa kuin varsinaisella työpaikalla suoritettava työ, joka esimerkiksi keskeytyy päivän aikana mitä moninaisimmista syistä.
Toinen työtehtäviin liittyvä ja aina ajankohtainen asia on matkustaminen. Ilmastonmuutoksen torjunta ja päästöjen vähentäminen haastavat sekä työ- että vapaa-ajalla tapahtuvaa matkustamista. Teknologia on kauan mahdollistanut yhteydenpidon ja kokoukset ilman, että liikkuu yhtään minnekään. Silti lentokoneet, junat, laivat ja autot liikuttavat meitä kokouksiin, seminaareihin ja bisnestapaamisiin ympäri maapalloa.
Yhteenvetona voi todeta, että vapaaehtoisuuteen perustuva työn tekemisen ja toimintatapojen muuttaminen on kivulias ja aikaa vievä prosessi.
Sitten tarvittiin ”vain” yksi koronavirus – ja suhtautuminen etätyöhön ja teknologian tarjoamiin vaihtoehtoihin on muuttunut lähes kokonaan muutamassa päivässä. Etätyön vaikeudet on käännetty mahdollisuuksiksi tehdä työtä täysipainoisesti siirtymättä minnekään. Kokouksiin ja tapaamisiin liittyvä matkustaminen on korvattu teknologiaa hyödyntäen.
Jotkut asiat on jätetty yksinkertaisesti vain tekemättä ja tilaisuuksia peruttu. Jatkossa on varmasti paikallaan miettiä, onko työhön liittyvä matkustaminen ylipäätään ollut tarpeellista vai totuttua puuhastelua.
Revoluutio näyttää ainakin koronaviruksen varjossa olevan tehokkaampi kehityksen ohjaaja kuin rauhanomainen evoluutio. Tietenkään etätyöstä ei voi tulla kaikkien vaihtoehto eikä matkustamista voi kokonaan lopettaa. Mutta ääripäiden välillä on sävyjä, joiden avulla voimme kehittää turvallista, tuottavaa ja fiksua työelämää vastedeskin.
