– Tämä oli tarpeen, koska Neuvostoliitto ei kuulunut Geneven sopimuksen allekirjoittajiin, ulkoministeriön lainsäädäntöneuvos Maria Guseff kertoo.
J.K. Paasikiven ja Vjatšeslav Molotovin allekirjoittama sopimus on niukkasanainen. Se rajoittuu demilitarisointiin eikä sisällä mainintaa Ahvenanmaan puolueettomuudesta. Myöskään viittausta Geneven sopimukseen ja siihen kirjattuihin poikkeuksiin ei Moskovan sopimukseen otettu.
Venäjää on usein kritisoitu toiminnasta, joka ei vastaa muiden osapuolten käsitystä maan kansainvälisistä sitoumuksista. Voisiko kysymys Ahvenanmaata koskevien sopimusten tulkinnasta nousta jossakin tilanteessa poliittiseksi kiistakapulaksi?
Tarton yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Lauri Mälksoo on tutkimuksissaan tarkastellut Kremlin suhtautumista kansainvälisiin sopimuksiin. Venäjällä on hänen mukaansa tapana esittää väitteitä muuttuneiden olosuhteiden vaikutuksesta kevyemmin kuin mitä kansainvälisen oikeuden perusperiaate pacta sunt servanda (suom. sopimukset on pidettävä) tosiasiassa sallisi.
– Ennustaisin, että jos Suomi esimerkiksi luopuisi liittoutumattomuudestaan ja liittyisi Natoon, Venäjän suhtautuminen turvallisuusjärjestelyihin ja sopimuksiinsa Suomen kanssa voisi poliittisella tasolla hieman muuttua, Mälksoo sanoo.
Tampereen yliopiston Jean Monnet -professori Hanna Ojasen mukaan ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että Venäjä voisi jossakin tulevassa tilanteessa esittää Ahvenmaan asemaan liittyviä vaatimuksia.
– Tällainen avaus voisi johtaa pitkään prosessiin, johon kohdistuisi paljon huomiota ja joka sitoisi suomalaisten päättäjien ja viranomaisten aikaa ja energiaa väärään suuntaan. Kyse olisi siis tietynlaisesta poliittisesta häirinnästä ja harhauttamisesta, hän sanoo.
Ahvenanmaan itsehallinto on Ojasen mukaan ymmärrettävä myös maakunnan turvallisuuspoliittisen aseman tärkeänä määrittäjänä. Hän muistuttaa, että Ahvenanmaan suhde emämaahan on toteutunut hyvin ongelmattomasti moniin muihin eurooppalaisiin esimerkkitapauksiin verrattuna. Sitä onkin usein pidetty mallina alueellisen autonomian menestyksellisestä järjestämisestä.
Professori Ojanen korostaa, että tilanteessa, jossa Ahvenanmaan alueeseen kohdistuisi sotilaallinen hyökkäys, EU:n Lissabonin sopimus velvoittaisi unionin kaikki 27 muuta jäsenmaata antamaan apuaan sen torjumiseksi.
Kirjoittanut HEIKKI HAKALA.
Lue myös: Entä jos vihreät miehet saapuisivat? Näin Ahvenanmaata puolustetaan
