Suomen entinen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen torjuu ajatukset Suomen ja Venäjän välillä vallitsevasta erityissuhteesta tai sillanrakentajan roolista idän ja lännen välillä. Aihe nousi keskusteluun joissakin presidentti Vladimir Putinin Suomen-vierailusta esitetyissä arvioissa.
– On aika yllättävää, että jopa osa poliittisesta eliitistämme näyttää edelleen elättelevän ajatusta samankaltaisesta erityisroolista, joka puolueettomalla Suomella kylmän sodan aikaan oli, vuosina 2012–16 Suomen suurlähettiläänä Venäjällä toiminut Himanen sanoo.
Venäjällä tiedetään hänen mukaansa hyvin, että puolueettomuuden käsitteellä on monien suomalaisten keskuudessa positiivinen kaiku. Presidentti Putin kiittelikin Punkaharjulla Suomen puolueettomuutta, vaikka tiesi hyvin, ettei puolueettomuuden käsite ole vuoden 1995 jälkeen Suomen linjan määreeksi enää soveltunut.
Tosiasiassa Venäjän suhtautuminen Suomeen ei merkittävästi poikkea siitä, miten Venäjä suhtautuu muihin länsimaihin, Himanen sanoo. Tämä on hänen mukaansa selvästi nähtävissä myös Suomeen kohdistuvassa informaatiovaikuttamisessa.
– Turha kuvitella, että Suomi olisi siinäkään suhteessa missään erityisasemassa. Monenlaista Venäjän vaikuttamistoimintaa kohdistuu kyllä Suomeen siinä missä muihinkin läntisiin demokratioihin.
Venäjän toteuttamaa informaatiovaikuttamista Himanen luonnehtii kokonaisvaltaiseksi ja pitkäjänteiseksi. Hän varoittaa olettamasta, että vaikuttaminen rajoittuisi vain vaaleihin, vaan tähtäimessä ovat myös politiikan sisällöt.
– Venäjän perimmäinen tavoite on horjuttaa läntisten yhteiskuntien keskeisimpien instituutioiden uskottavuutta, arvovaltaa ja hyväksyttävyyttä – siis viime kädessä koko yhteiskuntajärjestelmiä.
Suomenkin presidentinvaalit uhattuina
Himanen muistuttaa digitaalisen kehityksen avanneen huomattavia uusia mahdollisuuksia vihamieliselle vaikuttamiselle. Tämä nähtiin hänen mukaansa muun muassa Yhdysvaltain ja Ranskan viimeisissä presidentinvaaleissa, joihin Venäjän uskotaan laajamittaisesti sekaantuneen.
– Presidentti Putin on useaan otteeseen todennut, ettei tiedä, kuka näiden operaatioiden takana on ja missä tekijät ovat. Hänhän tietää täsmälleen, mitä on kyse. Hän tietää myös, että kun ammattilaiset ovat asialla, yksiselitteistä ja aukotonta näyttöä on erittäin vaikea saada, Himanen sanoo.
Hänen mielestään olisi naiivia otaksua, ettei Venäjällä olisi intressiä puuttua myös tammikuussa 2018 järjestettäviin Suomen presidentinvaaleihin.
– Suomenkaan kohdalla ensisijaisena tavoitteena ei välttämättä ole vaikuttaa suoraan vaalien tulokseen. Vähintään yhtä tärkeää Venäjälle on se, millaista ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa Suomi seuraavien kuuden vuoden ajan noudattaa. Aivan erityisesti pyritään varmistamaan, että emme tulevankaan presidenttikauden aikana liity Natoon, Himanen sanoo.
Suoraan vaalijärjestelmään kohdistuvaa häirintää hän pitää tulevien presidentinvaalien osalta epätodennäköisenä, mutta ei poissuljettuna.
– Voidaan kysyä, kuka hyötyisi, jos vaalit menisivät pieleen tai sekaisin. Esimerkiksi sillä, että osa vaalin tuloksesta jouduttaisiin ulkoa aiheutetun teknisen virheen vuoksi mitätöimään, voisi olla tällaisena levottomana ja jännitteisenä aikana arvaamattomia seurauksia.
Infosoturit tarttuivat tunneleihin
Esimerkkinä Suomeen kohdistuneesta informaatio-operaatiosta Himanen mainitsee venäläisten tiedotusvälineiden reaktion ärhäkän amerikkalaisen Wall Street Journalin (WSJ) äskettäiseen artikkeliin, jossa kerrottiin muun muassa Helsingin alle louhituista tunneleista. Siinä tunneliverkosto yhdistettiin epäsuorasti Suomen varautumiseen Venäjän sotilaallista uhkaa vastaan.
Useissa Venäjän mediassa julkaistuissa jutuissa tunnelit leimattiin tuoreeltaan osoitukseksi suomalaisten typeryydestä.
– Tunnistin näissä jutuissa venäläisten infosoturien toimintatapoja. Vaikka juttuja julkaistiin todellisissa tiedotusvälineissä, tavanomaisesta journalismista ei ollut kyse. Hieman erikoinen tapa, jolla asioita oli WSJ:n artikkelissa yhdistelty, tarjosi heille kuin hopeatarjottimella tilaisuuden harjoitella informaatioiskua, Himanen sanoo.
Infosotureilla hän selittää tarkoittavansa informaatiovaikuttamiseen ja -sodankäyntiin koulutettuja ammattilaisia.
– He ovat tyypillisesti asevoimien, mutta myös muiden turvallisuusorganisaatioiden palveluksessa olevia henkilöitä. Kaikki heistä eivät toki ole kenraaleja, everstejä tai muita upseereja, mutta moni on. Informaatiosodankäynti on nimenomaan Venäjän sotilasdoktriinin mukaista toimintaa.
Myös EU:n ulkosuhdehallinnon strategisen viestinnän yksikkö on kiinnittänyt huomiota tapaan, jolla aihetta oli Venäjän mediassa käsitelty.
– Ulkosuhdehallinnon julkaisemassa kommentissa viitattiin brittitutkija Keir Gilesin mielestäni hyvin osuvaan havaintoon näiden venäläisjuttujen kahdesta keskenään ristiriitaisesta viestistä: Yhtäältä sanotaan, että Venäjä ei uhkaa ketään ja suomalaiset ovat hysteerisiä. Toisaalta kuitenkin uhotaan, että venäläiset aseet ovat voittamattomia ja kaikki tunnelit ovat niitä vastaan täysin hyödyttömiä, Himanen sanoo.
– Tällaisissa älyllisissä akrobaattitempuissa venäläiset infosoturit ovat osoittautuneet erittäin taitaviksi.
Toimittaja: Heikki Hakala
