Kuortanelainen luomulihakarjatilallinen Pauli Talvitie kirjoittaa uudessa Pieniä tarinoita byrokratiasta -kirjassa otsikolla Vapaasta talonpojasta yhteiskunnan torppariksi.
Talvitien mukaan hän on päätynyt elämään ”holhotussa ja säännellyssä yhteiskunnassa, missä ei voi toteuttaa itseään vapaasti eikä työstä voi nauttia”.
Viljelijää rasittava byrokratia tuli Pauli Talvitien mukaan kuvaan EU-jäsenyyden myötä. Kansallisen maatalouspolitiikan aikana byrokratiaa ja valvontaa ei vielä tarvittu. Vahvoja tekijöitä holhouksen synnyssä ovat olleet myös ympäristötietoisuuden kasvu, kotieläintalouden tuotantoetiikka ja elintarviketurvallisuuslainsäädäntö.
”Meillä lähes kaikki viljelijät joutuivat noudattamaan monenlaisia hankalia ympäristönormeja, joita muualla noudattivat vain ne, jotka vapaaehtoisesti olivat lähteneet siihen mukaan. Ympäristötukien pikkutarkat säädökset ja kirjanpidot ovat saaneet suuren osan viljelijöitä vastustamaan Euroopan Unionia, vaikka siitä muuten on ollut suunnattomasti hyötyä Suomen maataloudelle”, Talvitie kirjoittaa.
”Eräässä viranomaisten suorittamassa valvonnassa tilallamme sattui aika ”hauska” tapaus. Meille saapui kaksi fiksua ja selvästi viljelijöiden kohtaamiseen valmennettua tarkastajaa. Osasivat pitäytyä oikealla lailla roolissaan. Silti pykälät ovat pykäliä ja tarkastus on aina tarkastus. Silloin myös sivistyneet ihmiset voivat joutua tekemään kummallisia päätöksiä sekä paljon turhaa järjen vastaista työtä”, hän kertoo.
Talvitiellä on neljän hehtaarin peltolohko, jonka edellinen omistaja oli kaivattanut ympärillä olevat luomat kaivinkoneella. Lohko on kuin kattila ja tulvaherkällä alueella. Siksi tuorerehua paalatessa muoviin käärityt paalit oli varastoitu korkeimmille kohdille.
”Tarkastajat totesivat, että paalit ovat pykälien mukaan väärässä paikassa. Ison luoman varrella niiden olisi tullut olla vähintään kymmenen metrin päässä siitä. Sanoin, että eivätkö ne tällä lohkolla ole silloin vaarassa joutua veren (veden) ympäröimiksi.Myönsivät niin olevan, mutta jos joutuisivat vuorostaan tarkastuksen kohteeksi, voitaisiin heitä syyttää virheestä ja laiminlyönnistä, jos eivät merkitse virhettä”.
Talvitie lupasi kompromissina siirtää paalit keskipellolle, missä ne mahdollisesti tulva-aikana joutuvat veden varaan. Tarkastajat jättivät virheen merkitsemättä tätä lupausta vastaan.
”Seuraavan päivän siirsin niitä paaleja sieltä pellon korkeimmalta kohdalta sinne alavalle keskipellolle. Tein tietenkin niin, etteivät tarkastajat joudu mahdollisesti pulaan kun olivat minua kohtaan inhimillisiä. Tein koko päivän järjenvastaista työtä jonkun pykälän takia, kyllä sellainen koettelee vapautta rakastavan luonnetta”.
Tarkkaa kirjanpitoa
Ympäristötuen ehtoihin kuuluu tarkka kirjanpito käytetyistä ravinteista. Talvitie kertoo naapurikylän perunanviljelijästä, jonka neuvoja ei ollut huomannut poistaa valmista ruksia tietokoneohjelman valmiista pohjasta lietelannan kohdalta.
”Siitä seurasi, että ko. lohkolla fosforitase ylittyi 2-3 kg/ha. Tarkastuksessa tämä sanktioitiin ja kaikkien tilan peltojen ympäristötukia leikattiin. Menetys oli tuhansia. Ko. neuvoja oli ottanut yhteyttä TE-keskukseen ja yrittänyt selittää, että se oli hänen tahaton virheensä, mutta se ei ollut auttanut”.
Selityksenä oli se, että löydettyä yhtä virhettä pidettiin petoksen yrityksenä. Useita vastaavia olisi voitu katsoa virheeksi.
”Minun logiikallani tuota ei voi ymmärtää. Joskus on onni onnettomuudessa. Nyt se oli voimassa oleva vakuutus, joka korvasi tilan menetykset omavastuun yli menevältä osalta”.
Juoni viljelijä
Eläinlääkärit suorittavat kotieläintiloille ns. hyvinvointitarkastuksia. Erään hyvin hoidetun sikatilan tarkastaja oli Talvitien mukaan halunnut saada merkinnän pöytäkirjaan ja kysynyt, miten usein isäntä antaa virikkeitä karsinaan.
”Isäntä oli vastannut totuuden mukaisesti, että kerran päivässä. Pykälien mukaan niitä pitää antaa kaksi kertaa päivässä. Tarkastaja oli merkinnyt puutteen tarkastuspöytäkirjaan. Sen seurauksena jonkun ajan päästä tuli Ely-virastosta selvityspyyntö, miksi tilalla rikotaan eläinten hyvinvointipykälää virikkeiden osalta”.
”Vastineessaan tilan väki oli todennut, että tarkastaja kysyi montako kertaa isäntä antaa virikkeitä. Tämä oli vastannut totuuden mukaisesti että kerran. …Selvityksestä sitten selvisi, että myös emäntä antaa virikkeitä iltavuorossaan. Eli virikkeitä annettiin säädösten mukaisesti. Todellisuudessa isäntä oli ollut niin juoni, että tahallaan jätti kertomatta emännän osuuden, kun sitä ei kysytty”.
Pauli Talvitien mukaan henkiseen kuormaan on iso vaikutus näennäiskirjanpidolla.
”Useimmilla tiloilla toimitaan niin kuin viisaaksi ja parhaaksi nähdään. Sen jälkeen tehdään kirjanpito paperilla vastaamaan byrokraattien pykäliä. Viljelijät ovat lainkuuliaisia ja tunnollisia kansalaisia. Siksi tuollainen näennäistoiminta rasittaa heidän omaatuntoaan tavattomasti. Silti en tiedä ketään, joka pystyisi toimimaan pilkulleen säädösten mukaan”.
”Kaikkein ehkä negatiivisinta byrokratiassa ja holhouksessa on se, että se lopulta tappaa kaiken luovuuden ja kokeilunhalun. Sitä tarvittaisiin esimerkiksi pienimuotoisessa lähi- ja luomuruuan jatkojalostuksessa”.
”Mitään mieltä ei ole lähes miljoonan peltolohkon vuosittaisessa kontrollissa. Mielenkiintoista on sekin, ettei kukaan ole osannut minulle kertoa mitä tämä lysti maksaa. Sen tiedän, että se maksaa paljon ja veronmaksajat maksavat siinä täysin turhasta”.
