Helsingin yliopistossa on julkaistu ensimmäinen kansainvälisesti laaja yhteenveto toisen maailmansodan ympäristöhistoriasta.
Sen mukaan toinen maailmansota jätti syvän jäljen luontoon niin sotatoimialueilla, kotirintamalla kuin varusteluteollisuuden käytössä olleilla alueilla. Maailmansota aiheutti maailmanlaajuisen kaatopaikan, joka koostui hylätyistä etulinjoista, puoliksi upotetuista laivoista, tyhjiksi jätetyistä tukikohdista ja pommitetuista kaupungeista Euroopassa ja Aasiassa.
– Tätä maailmanlaajuista kaatopaikkaa ei ole vieläkään puhdistettu kunnolla vaan työ jatkuu myös Suomessa eli Lapissa, itärajan molemmin puolin ja esimerkiksi Suomenlahden luovutetuilla saarilla, tietää julkaisun yksi kirjoittajista, talous- ja sosiaalihistorian dosentti Simo Laakkonen.
Sotaa ei käyty vain tykein vaan myös lapioin, kuokin ja maansiirtokonein. Sotilaat, sotavangit ja pakkotyöläiset rakensivat ympäri maailmaa teitä, rautateitä, satamia ja lentokenttiä, joiden kautta niin vieraslajit kuin teollisen yhteiskunnan saasteet levisivät aivan uusille, koskemattomille alueilla.
Toinen maailmansota oli mittasuhteiltaan valtava. Se oli inhimillinen tragedia, joka vaati 50-70 miljoonaa kuolonuhria.
Ydinaseet pahin riski ympäristölle
Maailmansota vaikutti nykyisten maailmanlaajuisten ympäristöongelmien syntyyn, joihin lukeutuvat myös teollisen tuotannon kemikaalisaatio, ympäristömyrkkyjen käyttöönotto ja radioaktiivinen laskeuma.
– Vakavin ja pitkäaikaisin sodan synnyttämistä ympäristöuhkista oli tietysti ydinaseiden kehittäminen, Laakkonen toteaa.
Ennen maailmansotaa esimerkiksi tuholaisten torjunta perustui maailmassa pääasiassa luonnonmukaisiin menetelmiin. Sodan aikana siirryttiin ensin pilkkukuumeen (täiden) ja malarian (hyttysten) torjunnassa ja sen jälkeen maatalouden tuholaisten kuten kuoriaisten ja jäärien torjunnassa DDT:n ja muiden myrkkyjen käyttöön.
Maailmanlopun huoli alku ympäristöpolitiikalle
Sota oli luomassa huolta ihmisen aiheuttamasta maailmanlopusta, mikä johti osaltaan kansainvälisen ympäristöpolitiikan aktivoitumiseen.
– Maailmansota vaikutti merkittävästi kulttuuriin. Se loi aivan uuden ilmiön, ympäristökatastrofismin, huolen ihmisen aiheuttamasta maailmanlopusta, mikä on sittemmin ollut pysyvä osa ympäristökeskustelua, Laakkonen toteaa.
Suursota vaikutti kirjan mukaan syvällisesti nykyisten ympäristöongelmien ja niiden ratkaisukeinojen kehitykseen kylmän sodan maailmassa ja sen jälkeen.
Nyt ilmestyneen kirjan The Long Shadows: A Global Environmental History of the Second World War luvut käsittelevät sotatoimien tueksi rakennetun infrastruktuurin vaikutuksia arktisella alueella, Intian niemimaalla ja Tyynellä valtamerellä.
Kirjassa nostetaan esiin myös sodankäynnin raaka-aineiden hankinnan seurauksia Kanadassa, Japanissa, Meksikossa ja Karibian meren alueella sekä sodan aiheuttamia ruokakriisejä Afrikassa, Neuvostoliitossa ja Kiinassa.
Valtiotieteellisen tiedekunnan dosentin Simo Laakkosen ja Turun yliopiston ekologian dosentin Timo Vuorisalon toimittaman kirjan juuret ulottuvat heidän aiempaan teokseen Sodan ekologia: nykyaikaisen sodan ympäristöhistoriaa.
